10.8.2002   Helsinki - Viro - Latvia - Joku kylä Pohjois-Liettuassa

Herätys hyvin aikaisin aamuyöstä, pikasuihku ja ties monesko tarkistus, että passi on lähdössä mukaan. Viimeiset tavarat autoon ja menoksi! Onneksemme auto hyrähtää mukavasti käyntiin. Se on nimittäin muutama viikko aiemmin muistuttanut meitä siitä, että se ei todellakaan ole mikään tuliterä menopeli jättäessään meidät harjoitusajelulla yllättäen Itäväylän varteen.

On kaunis kesäaamu, aivan hiljaista ja missään ei näy juuri ketään. Juuri oikea tunnelma aloittaa kuukauden mittainen autoreissu. Olo on hieman epätodellinen. Aluksi ehkä hieman vitsillä heitetty ajatus "ostetaan pakettiauto ja lähdetään sillä porukalla Itä-Eurooppaan ja Balkanille" onkin nyt totisinta totta. Matkasuunnitelma kiinnosti alkuun hyvin monia, mutta lopulta meitä jäi viiden hengen urhoollinen poppoo sitä todella toteuttamaan.

Kun koko porukka on haettu kyytiin eri puolilta pääkaupunkiseutua, suuntaamme Länsisatamaan, jossa olemmekin hyvissä ajoin. Jännitämme meneekö korkea automme henkilöautosta, jolloin maksu olisi pienempi. Jotkut jo vitsailevat renkaiden osittaisesta tyhjentämisestä. Kyllä se lopulta henkilöautosta menee.

Tallinkin Autoexpress vie meidät sukkelaan Tallinnaan. Keskustan läpi ajettuamme menemme käymään Pärnu maanteen varrella sijaitsevassa Maksimarketissa ostamassa matkaeväitä. Mukaan tarttuu kaikenlaista purkkiruokaa ja erityisesti sellaista evästä, jota voi tarvittaessa retkikeittimellä keittää.

Ilma on hyvin lämmin, autossa alkaa tulla suorastaan hiki. Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että Pärnussa on pysähdyttävä uimaan. Pärnussa on todella hieno ja pitkä hiekkaranta. Ei ihme, että se on aivan täynnä ihmisiä. Vesi syvenee loivasti, saa kahlata pitkään ennen kuin pystyy uimaan. Merivesi on uskomattoman lämmintä, ihanaa!

Uimisesta virkistyneenä jatkamme matkaamme Viron ja Latvian rajalle, jossa on ruuhkaa. Rajan ylityksessä vierähtää tunti. Aurinko jatkaa helottamistaan ja nostaa autossa lämpötilaa melkoisesti. Alamme tähyillä auton ikkunasta sopivaa paikkaa, jossa pääsisi taas uimaan. Uimapaikan löytäminen ei olekaan kovin vaikeaa, sillä Via Baltica Latviassa kulkee pitkän matkan rantaviivan läheisyydessä. Lopulta sattumalta löydämme melkein yhtä pitkän uimarannan kuin Pärnussa, mutta vähemmän kansoitetun ja luonnonkauniimman. Osa porukasta menee uimaan ja osa jää valmistamaan ruokaa: makaronia ja purkkikastiketta.

Seuraava rajanylitys Latvian ja Liettuan välillä sujuu hieman joutuisammin kuin edellinen. Joudutaan ostamaan pakollinen Liettuan liikennevakuutus (22 euroa), koska Liettua ei kuulu Green Card -maihin. Raja ylitettyämme kello on paljon ja alkaa tulla pimeää. Katselemme hetken aikaa sopivaa telttapaikkaa, mutta sitä ei löydy eikä teltan pystyttäminen pimeässä oikein ketään houkuttele. Lopulta päädytään tienvarsimotelliin noin 10 kilometriä ennen Panevezysiä. Motelli on siisti ja hinta kohtuullinen. Toteamme päivän olleen oikein mukava ja leppoisa. Toteamme myös, että Via Balticaa kohtaan on turhia ennakkoluuloja. Tosiasiassa se on turvallista ja ruuhkatonta ajamista ja tiet suurimmilta osin hyvässä kunnossa.

B2K2

matkapäiväkirja

ENNEN MATKAA

JOHDANTO

MATKALLA

HELSINKI
VIRO
LATVIA
LIETTUA
PUOLA
SLOVAKIA
UNKARI
ROMANIA
BULGARIA
KREIKKA
MAKEDONIA
ALBANIA
KOSOVO
SERBIA
BOSNIA-HERTSEGOVINA
KROATIA
SLOVENIA
ITÄVALTA
SAKSA
HELSINKI

MATKAN JÄLKEEN

JÄLKIKIRJOITUS

ENGLISH SUMMARY