|
Panevezys, yksi Liettuan suurimpia kaupunkeja,
on matkaesitteissä tarkkaan vaiettu teollisuuskeskus. Vaikeneminen
oli helppo ymmärtää kaupungin yleisilmettä silmäillessä. Aamiainen
paikallisen kauppakeskuksen pizzeriassa kuitenkin maistui.
Aamupäivä
sisälsi rauhallista ajelua E67:aa seuraten. Tie oli hyvä, opastus
asiallinen eikä eksymisiin ollut mahdollisuutta.
Sääkin oli leppoisan aurinkoinen. Liettuan ja Puolan rajalla näimme
vaikuttavan rekkajonon. Jonon ohitus oli niitä harvoja kertoja,
kun Caravelle nähtiin vasemmalla kaistalla.
Puolassa totesimme paikallisen liikennekulttuurin maineensa veroiseksi.
Koko loppureissun ajan jokainen idioottimaisia riskiohituksia tehnyt
kanssa-autoilija oli seurueemme kielenkäytössä "puolalainen".
Puolan
koillisnurkassa sijaitsee Augustowin järvialue, paikallinen matkailukeidas.
Autossa istumisen vastapainoksi piti päästä uimaan. Seurasimme hotelli-lomakeskus
-tienviittoja ja löysimmekin asiallisen uimapaikan jonkun hotellin
rannasta. Vihreä vesi virkisti. Augustow oli ihan mukavan näköinen
pikkukaupunki. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen jatkoimme kohti
etelää.
Viimeistään
illan lähestyessä aloimme huomata, ettei kovin kummoisiin keskinopeuksiin
ollut mahdollisuutta. Päätie kulki jokaisen taajaman läpi ja taajamia
riitti. Tiet olivat ihan asiallisia, kapeita ja mutkaisia mutta
eivät erityisen kuoppaisia. Caravelle eteni hitaan arvokkaasti,
ja alkuasukkaat ajoivat kuin hullut.
Bialystokissa
pysähdyimme huoltotauolle pesemään ikkunoita ja tankkaamaan autoa
sekä itseämme. Tauon jälkeen koimme myös ensimmäisen kunnon kaupunki-eksymisen
yrittäessämme löytää Bialystokista etelään johtavaa valtatietä.
Ennen reissua oli ajatuksena ollut, ettei
turvallisuussyistä ajettaisi pimeällä. Tätä sääntöä tuli enemmän
rikottua kuin noudatettua. Pimeään Lubliniin saapuminen oli varsin
elämyksellistä. Ainoa opastus oli Let's Go Eastern Europessa mainittu
hostelli ja pieni keskustan kartta. Ajelimme kaupunkiin tähystellen
pimeydestä kartasta mahdollisesti löytyviä kadunnimiä. Ohjelmaan
kuului haahuilua vanhan kaupungin kujilla, U-käännös kävelykadulla
sekä perinteinen turistiajelu vasten kiellettyä ajosuuntaa. Hämmästykseksemme
hostelli lopulta löytyi ja siellä oli tilaa.
Raahattuamme tavarat saamaamme isoon huoneeseen jätimme jostain
syystä valot päälle ja ikkunan auki ennen kuin painuimme illalliselle
läheiseen kuppilaan. Kun mahat oli täytetty, palasimme huoneeseen,
jossa oli muitakin. Suurin osa Lublinin yötaivaan pikkuötököistä
oli innostunut valosta ja tullut kyläilemään huoneemme seinälle.
Öttiäiskeskittymän sijainti suhteessa vuoteisiin pakotti osan seurueesta
yöpymään lattialla, mutta ansaittua unta eivät sarvikuoriaiset ja
muut törökölvikkäätkään häirinneet.
|