|
Herätys
hyvissä ajoin aamulla ja ensimmäisenä kurkistus ikkunasta alas kadulle
- Breaking News, auto on tallella! Päätämme lähteä turistikierrokselle
Lublinin keskustaan ja vanhaan kaupunkiin. Tavarat saadaan jättää
säilytykseen hotellin aulassa olevaan tunkkaiseen komeroon. Auto
jätetään suosiolla parkkiin hotellin eteen ja lähdemme kävellen.
Syödään
aamiaista kävelykadun ravintolan terassilla ja tehdään samalla reittisuunnitelmaa
Slovakian Popradiin. Sen jälkeen kävellään ja katsellaan ympärillemme.
Aika perusvanhakaupunkimeininkiä eli sieviä vanhoja pikkutaloja,
kapeita mukulakivikatuja ja hieno kirkko. Käydään
katsastamassa vanhan kaupungin kupeessa oleva Lublinin linna ulkopuolelta,
ketään ei kiinnosta maksaa pääsymaksua sisälle. Linnan edustalla
innostumme ottamaan hassuja valokuvia. Kävellessämme takaisin autolle
meidät yllättää vesisade. Vaatteiden vaihto, tavarat autoon ja suunta
kohti Slovakian Popradia. Lublin ei herättänyt ainakaan minussa
erityisiä intohimoja.
Aluksi on vaikeuksia löytää tie ulos kaupungista.
Aikamme harhailtuamme pääsemme vihdoin eteenpäin. Lähellä rajaa
pysähdymme tankkaamaan ja tuhlaamme viimeiset zlotyt virvoitusjuomiin.
Rajanylitys Slovakiaan sujuu moitteettomasti. Hieman myöhemmin otamme
kyytiin kaksi liftaavaa teini-ikäistä poikaa. Pojat puhuvat huonosti
englantia, mutta käsitämme heidän olevan menossa Banska Bystricaan
ja tulevan meidän kyydissä Popradiin saakka. Tarjoamme pojille palan
Suomea: laitamme soimaan CMX:ää ja annamme heille mukilliset Marlin
helmeilevää mansikkaviiniä, jota on jäänyt festarireissun jäljiltä
autoon pyörimään. Pojat ottavat juomaa lisää, kohteliasta väkeä!
He jäävät pois Popradin laitamilla ja ilmeisesti jatkavat liftaamista.
On taas jo pilkkopimeä, kun saavumme kaupunkiin.
Jälleen siis saamme kokea vieraaseen kaupunkiin pimeällä saapumisen
riemut. Ajelemme ympäriinsä majoitusta haeskellen ja koukkaamme
autolla mitä ihmeellisimmistä paikoista jouduttuamme umpikujiin,
välillä ajamme jalkakäytävilläkin. Saamme
paikallisilta osaksemme kummeksuvia katseita. Mutta ystävällisesti
paikalliset kuitenkin meitä neuvovat eteenpäin. Viimein edessämme
häämöttävät hotellin valot. Käydään kysymässä hintaa ja alkaa
ihan hymyilyttämään yllättävän halpa hinta. Tosin
huone on neljän hengen huone. Saadaan kuitenkin neuvoteltua, että
meitä yöpyy siinä viisi henkeä. Teemu, Antti ja Lauri joutuvat arpomaan
korteilla kuka joutuu nukkumaan lattialla. Valokuvan ilmeistä voi
nähdä kuka hävisi. Seuraavaksi lähdetään etsimään ruokapaikkaa keskustasta.
Kaikilla on aivan valtava nälkä.
Popradin keskusta on pikkusievä ja huolestuttavan hiljainen. Kello
ei ole edes kovin paljoa, mutta kadut ovat autiot ja ravintoloiden
ovet ovat jo kiinni. Nälkä kasvaa. Viimein löydämme ravintolan,
joka on auki. Ravintola on amerikkalaistyylinen cowboypaikka, jonka
lihaisa ruokalista ei itseäni kasvissyöjänä ilahduta. Lihattomaksi
luulemani annoksen perunoiden päällä on kaiken lisäksi pekonia!
Tekisi mieli ärjyä ja huutaa. Onneksi pekonit saa perunoiden päältä
pois. Kiukku laantuu. Matkalla elämän perustarpeet saavatkin ihan
erilaiset mittasuhteet kuin kotona. Ruuan jälkeen iskee kollektiivinen
väsymys ja päätämme mennä hotellille unten maille. Ja kyllä nukuttaa!
|