|
 Jokaiseen
kunnolliseen Itäeurooppalaiseen hotelliin kuuluu aamupala, joka
valitettavan usein on tyypiltään vähemmän positiivista mainetta
kerännyt 'continental breakfast'. Nimi on sinänsä osuva, sillä mannermaalla
ollaan ja lisäksi syömingit vetää nopeasti. Popradin hotelli tarjosi
poikkeavasti tavan syödä kunnolla, nimittäin aamiaisbrunssi ruokalistalta.
Erityisesti tänä aamuna aamiaistankkaukseen oli aihetta, sillä retkikunta
oli päättänyt suunnistaa Slovakian kuuluisille Tatra-vuorille.
 Ilmassa
oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun olympialaisia talvikisojakin
hakeneen Popradin asemalle käveltiin ja noustiin uutuuttaan hehkuvaan
vuoristojunaan, joka veisi korkealle Strbske Plesoon. Kyseinen kylä
toimii alempana sillanpääasemana patikointi- ja lasketteluliikunnasta
pitäville. Ruokakaupat sekä urheiluvälineliikkeet palvelevat ja
kansaa riittää, vaikka ilma ei ollutkaan suotuisa korkeiden vuorien
skenetykseen. Itse asiassa tilanne oli päinvastainen: Ilma oli sateinen
ja kylmä, keskellä kesää.
 Suomalainen
retkikunta ei ole kuitenkaan tuulesta temmattua mihin tahansa vilukylmään
hyytyvää sakkia, ja oikeastaan sateessa kävely kohti tuolihissiasemaa
vain nosti parhaat tunnelmat esiin. Tarkoitus oli siirtyä hissillä
hieman korkeammalle väliasemalle ja jatkaa sieltä vuoren kiipeämistä
2000 metriin saakka. Tuolihissi tarjosi suomalaisille ekstremisteille
mehustelunaihetta: korkealla roikkuva ja huojuva hissimekanismi
lisättynä vaatteiden sisään hujuttavalla märällä vuoristotuulella
antaa paljon kenelle tahansa. Ylhäällä poikettiin paikalliseen taukotupaan,
jossa meininki olikin 100 prosenttisen kostea.
 Varsinainen
vuorenvalloitus eteni hieman yli 2000 metrin korkeuteen, mikä riittää
korkeuseroksi jopa keskisuomalaiselle. Jatkuvasta sateesta liukkaat
kivet vuorenrinteessä eivät säästäneet kolhuilta, mutta maisemat
avautuivat kauniina lähimpään laaksoon saakka. Sakeiden pilvien
roikkuessa matalalla vuoristotiirailu hienoine huippuineen jäi yritykseksi,
mutta muuten vuorelta alastulon aikana saattoi nautiskella loistavasta
retkestä.
 Popradissa
märkien varusteiden kuivattelun aikana jälkipuitiin päivän tapahtumat
henkisesti raikkaissa tunnelmissa. Loppupäätelmänä lienee loppupalaverista,
että kun ruumis on väsynyt, on paras rasittaa mieltä. Sateiden jatkuttua
jo pitkään itäisen Keski-Euroopan alueella alavammat paikkakunnat
olivat kärsineet ennätyssuuria tulvavahinkoja, joista jokainen olimme
tietoisia kotijoukkojen on-line -uutispalvelun toimesta. Mekin saimme
nähdä tulvia, tosin istuimme hotellin baarin loungessa katsellen
niitä tšekkiläisen tv-kanavan välittäminä.
|
