|
 Aamu
alkoi jo tutuksi tulleella hotelliaamiaisella. Oltuamme kolme yötä
samassa paikassa menohalut olivat yltyneet sen verran koviksi, että
pääsimme liikkeelle kohtuullisen ripeästi. Slovakian puolella pysähdyimme
vielä ensin pienessä kyläkaupassa täydentämässä eväs- ja vesivarastojamme
sekä hiukan myöhemmin ihailemaan jälleen kerran kohdalle osuneita
hulppeita maisemia.
 Rajanylitys
Unkariin sujui ongelmitta ja pöllähdimme hienoja luolia mainostavaan
Aggtelekiin. Luolathan oli nähtävä ja pienen odottelun jälkeen pääsimme
opastetulle kierrokselle muiden turistien kanssa ihastelemaan mitä
ihmeellisimpiä tippukivimuodostelmia. Miten lie keskustelu ja muistelot
aiemmista tapahtumista luolissa etenivätkään, mutta jossain vaiheessa
mainittiin ensimmäistä kertaa ääneen idea FEON rf, Finska extremister
och nudister -nimisestä yhdistyksestä.
Luolilta matka jatkui kohti pientä viineistään
tunnettua Eger -nimistä kaupunkia, jossa osa seurueestamme oli jo
aikaisemmin vieraillut ja jota he olivat kovasti sitä kehuneet.
Juuri ennen keskustaa pysähdyimme vielä Tesco-supermarketissa hankkimassa
kymmenen litran kannellisen muoviämpärin. Majapaikaksi löysimme
pienellä etsimisellä laadukkaan ja edullisen pensionaatin keskeltä
kaupunkia.
Lyhyiden nokkaunien jälkeen lähdimme etsimään kuuluisia viinikellareita,
joita Egerissä piti oleman ainakin 26 kappaletta. Tietoisesti välttelimme
isoimpia mainoskylttejä ja astuimme vaatimattomamman ulkoasun omaavaan
kellariin, jossa meidät toivotti tervetuleiksi noin 125-vuotias
mies. Istuimme pöydän ääreen ja vanhus tarjosi meille paikallisen
tavan mukaisesti maistiaisviinit suoraan tynnyristä. Virkeä isäntä
skoolaili kanssamme ja lauloimme hänelle kiitokseksi laulun 148
"Unkarin viiniä".
 Viini
oli niin hyvää, että suunnittelimme jo tekevämme kaikki ostoksemme
tästä kellarista, mutta pitkien neuvottelujen jälkeen päätimme ensin
testata myös naapureiden tuotteita.  Ostimme
kuitenkin pahimpaan janoomme pullolliset puna- ja valkoviiniä. Kahden
seuraavan kellarin tuotteet eivät kuitenkaan tyydyttäneet vaativaa
makuamme ja palasimme ensirakkautemme luo. Meitä kestinnyt vanhus
oli jo ehtinyt hiukan väsähtää, joten jouduimme asioimaan nuoremman
polven edustajan kanssa. Suunnitelmiemme mukaisesti nostimme aiemmin
hankkimamme ämpärin pöydälle ja pyysimme isäntää täyttämään sen.
Hän kuitenkin katsoi meitä hiukan ihmeissään ja suostui myymään
viiniä vain suljettaviin vesipulloihin. Teimme kuitenkin kaupat
ja näin meillä oli yhteensä noin 10 litraa kauan odotettua Egerin
viiniä.
 Kellarista
kadulle päästyämme näimme lähellä kutsuvan näköisen kukkulan, jota
kohti lähdimme heti kävelemään. Pienen arpomisen jälkeen päädyimme
levittämään picknik-huopamme idyllisesti viiniköynnösten keskelle.
Täällä vihdoin saimme täytettyä oman viinisaavimme eli ämpärin,
ja sen kunniaksi kajautimme ilmoille Unkarin viiniä -laulun preesensissä.
Tunteikkaan esityksemme saivat kännykän välityksellä kuulla myös
useat ystävämme kotisuomessa.
 Auringon
laskettua taivaanrannan taakse viinin lisäksi nautimme myös komeasta
tähtitaivaasta.  Paluumatkalla
kukkuloilta hotellille törmäsimme pariin paikalliseen nuorukaiseen,
mutta kielimuurin takia emme oikein ymmärtäneet toisiamme. Hotellilla
pitkä päivä vaati veronsa ja sen suuremmitta säädöittä kellahdimme
kaikki tyytyväisenä nukkumaan kukin omaan sänkyynsä tai ainakin
sen välittömään läheisyyteen.
|
