Edellinen ETUSIVULLE Seuraava

15.8.2002   Poprad - Aggtelek - Eger

Aamu alkoi jo tutuksi tulleella hotelliaamiaisella. Oltuamme kolme yötä samassa paikassa menohalut olivat yltyneet sen verran koviksi, että pääsimme liikkeelle kohtuullisen ripeästi. Slovakian puolella pysähdyimme vielä ensin pienessä kyläkaupassa täydentämässä eväs- ja vesivarastojamme sekä hiukan myöhemmin ihailemaan jälleen kerran kohdalle osuneita hulppeita maisemia.

Rajanylitys Unkariin sujui ongelmitta ja pöllähdimme hienoja luolia mainostavaan Aggtelekiin. Luolathan oli nähtävä ja pienen odottelun jälkeen pääsimme opastetulle kierrokselle muiden turistien kanssa ihastelemaan mitä ihmeellisimpiä tippukivimuodostelmia. Miten lie keskustelu ja muistelot aiemmista tapahtumista luolissa etenivätkään, mutta jossain vaiheessa mainittiin ensimmäistä kertaa ääneen idea FEON rf, Finska extremister och nudister -nimisestä yhdistyksestä.

Luolilta matka jatkui kohti pientä viineistään tunnettua Eger -nimistä kaupunkia, jossa osa seurueestamme oli jo aikaisemmin vieraillut ja jota he olivat kovasti sitä kehuneet. Juuri ennen keskustaa pysähdyimme vielä Tesco-supermarketissa hankkimassa kymmenen litran kannellisen muoviämpärin. Majapaikaksi löysimme pienellä etsimisellä laadukkaan ja edullisen pensionaatin keskeltä kaupunkia.

Lyhyiden nokkaunien jälkeen lähdimme etsimään kuuluisia viinikellareita, joita Egerissä piti oleman ainakin 26 kappaletta. Tietoisesti välttelimme isoimpia mainoskylttejä ja astuimme vaatimattomamman ulkoasun omaavaan kellariin, jossa meidät toivotti tervetuleiksi noin 125-vuotias mies. Istuimme pöydän ääreen ja vanhus tarjosi meille paikallisen tavan mukaisesti maistiaisviinit suoraan tynnyristä. Virkeä isäntä skoolaili kanssamme ja lauloimme hänelle kiitokseksi laulun 148 "Unkarin viiniä".

Viini oli niin hyvää, että suunnittelimme jo tekevämme kaikki ostoksemme tästä kellarista, mutta pitkien neuvottelujen jälkeen päätimme ensin testata myös naapureiden tuotteita. Ostimme kuitenkin pahimpaan janoomme pullolliset puna- ja valkoviiniä. Kahden seuraavan kellarin tuotteet eivät kuitenkaan tyydyttäneet vaativaa makuamme ja palasimme ensirakkautemme luo. Meitä kestinnyt vanhus oli jo ehtinyt hiukan väsähtää, joten jouduimme asioimaan nuoremman polven edustajan kanssa. Suunnitelmiemme mukaisesti nostimme aiemmin hankkimamme ämpärin pöydälle ja pyysimme isäntää täyttämään sen. Hän kuitenkin katsoi meitä hiukan ihmeissään ja suostui myymään viiniä vain suljettaviin vesipulloihin. Teimme kuitenkin kaupat ja näin meillä oli yhteensä noin 10 litraa kauan odotettua Egerin viiniä.

Kellarista kadulle päästyämme näimme lähellä kutsuvan näköisen kukkulan, jota kohti lähdimme heti kävelemään. Pienen arpomisen jälkeen päädyimme levittämään picknik-huopamme idyllisesti viiniköynnösten keskelle. Täällä vihdoin saimme täytettyä oman viinisaavimme eli ämpärin, ja sen kunniaksi kajautimme ilmoille Unkarin viiniä -laulun preesensissä. Tunteikkaan esityksemme saivat kännykän välityksellä kuulla myös useat ystävämme kotisuomessa.

Auringon laskettua taivaanrannan taakse viinin lisäksi nautimme myös komeasta tähtitaivaasta. Paluumatkalla kukkuloilta hotellille törmäsimme pariin paikalliseen nuorukaiseen, mutta kielimuurin takia emme oikein ymmärtäneet toisiamme. Hotellilla pitkä päivä vaati veronsa ja sen suuremmitta säädöittä kellahdimme kaikki tyytyväisenä nukkumaan kukin omaan sänkyynsä tai ainakin sen välittömään läheisyyteen.

Edellinen Sivun alkuun Seuraava
 

B2K2

matkapäiväkirja

ENNEN MATKAA

JOHDANTO

MATKALLA

HELSINKI
VIRO
LATVIA
LIETTUA
PUOLA
SLOVAKIA
UNKARI
ROMANIA
BULGARIA
KREIKKA
MAKEDONIA
ALBANIA
KOSOVO
SERBIA
BOSNIA-HERTSEGOVINA
KROATIA
SLOVENIA
ITÄVALTA
SAKSA
HELSINKI

MATKAN JÄLKEEN

JÄLKIKIRJOITUS

 

ENGLISH SUMMARY