|
 Aamu
valkeni itse kullakin eriasteisten tukkakipujen merkeissä, jota
helpotti maittava hotelliaamiainen. Seuraavaksi suuntasimme tutustumaan
kaupungin turistinähtävyyksiin. 3/5-osaa seurueestamme päätti urheilullisesti
kiivetä korkeaan minareettiin, jonka kapeissa portaissa tuli hikoiltua
pois edellisen illan vaikutuksia. Huipulta avautuivat hulppeat näkymät,
vaikkakin kapea tasanne ja ohut kaide hiukan haittasivat niistä
nauttimista.
 Ennen
ruokailua kävimme vielä pensionaatissamme tauolla, jonka aikana
koitimme hiukan puhdistaa reissussa rähjääntyneitä kenkiä, huopaa
ja frisbeetä. Lepotauko toistui myös lounaan jälkeen, ja osa käytti
ajan nukkumiseen, osa tenniksen katseluun; kukin mielenkiintonsa
mukaan.
 Tästä
virkistyneenä halusimme vielä tutustua Egerin lähiseutuun, ja niinpä
hyppäsimmekin paikallisjunan kyytiin. Jonkin ajan kuluttua löysimme
itsemme pienestä kylästä jostakin päin Unkaria autiolta asemapihalta.
 Aukiolleessa
asemarakennuksessa pääsimme muistelemaan kultaisia ala-asteaikoja
pulpetin ääressä. Kävellessämme pitkin kylänraittia paikalliset
koirat tervehtivät äänekkäästi outoja muukalaisia. Pienen etsimisen
jälkeen löysimme kylän varmaankin ainoan pubin, jossa ystävällinen
baarimikko suostui myymään meille paikalliset oluet mukaan. Näin
siksi, että meillä alkoi jo olla kiire illan viimeiseen paluujunaan
kohti Egeriä. Ehdimme junaan ja hotellilla menimme suoraan nukkumaan.
|
