|
 Eger
on Unkarin viinipääkaupunki, näinhän se on. Unkarissa on kivaa,
näinhän se on. Päämäärä ei kuitenkaan ole tärkeintä vaan liike,
ja tätä perusteoreemaa lähdettiin seuraamaan aamulla varhain tavoitteena
ylittää Romanian raja. Unkarin itäosat ovat kuuluisaa pustaa, alankoaluetta,
jolle maatalousvaltaisuus on yhtä merkittävä tekijä kuin Ignalinan
voimala Liettualle. Pustalla on kuuma, aivan jumalattoman kuuma.
Peruskoulun ala-asteen maantiedon oppikirjoista päntätty tieto mannerilmaston
eduista ja haitoista konkretisoitui ajomatkalla Pustan halki. Alue
toimii myös välietappina kurkien ja muiden lintujen syys- ja kevätmuuttoaikaan,
varta vasten tällaisia rauhoitettuja alueita näkyi kosteikkojen
liepeillä. Jyväskylän ystävyyskaupunki Debrecen ajettiin läpi hurauttamalla,
sillä nyt määränpäänä oli astuminen ensimmäistä kertaa varsinaisesti
Balkanin alueelle.
 Kansa
on liikkeellä kesällä, varsinkin elokuussa, sillä väestöryhmät asuvat
nykyisten valtiorajojen molemmin puolin. Unkarilaisia pakkaa Romaniaan
ja päinvastoin, jonot kasvavat. On kesä ja leppoisa tuulenvire käy
turbotäyteen ahdetulla raja-asemalla, miksi siis polttaa pärettään
nyt, miettivät monet ja työntelivät autoaan kohti passintarkastus-
ja tullialuetta. Rajavaltioihin kuulumattomia kansalaisia oli liikkeellä,
muun muassa italialaisia ja saksalaisia. Vaikka raja-aseman tilanne
varsinkin Romanian tarkastusasemalla vaikutti ensiksi lohduttomalta,
aika kului sutjakkaasti. Romania muuten kuuluu Itä-Eurooppaan, jossa
on käytössä todeksi havaittu sanonta: Asiat järjestyvät.
 Valtiorajojen
liikkeistä eri aikakausina saa käytännön kuvan, kun kaupungin alueen
läpi kulkeekin raja. Näin myös täällä, Oradea on aivan rajan tuntumassa
sijaitseva teollisuuskeskittymä ja Unkarin raja ei ole varmastikaan
ollut näin lähellä aina. Raskas teollisuus leimaa Oradean tunnelmaa,
ei niinkään että kaupunki olisi Dortmundin tai Düsseldorfin kaltainen
tumma, tylsähkö, silti vauras. Ei, Oradean otsaan lyödyssä leimassa
lukee työttömyys.
 Rajaseudulta
ajamme syvemmälle Romanian keskiöön, maaseudulle. Parhaat kiksit
kuitenkin saadaan ennakkoasetelmasta siten, että puhutaan olevamme
menossa oikeastaan Transilvaniaan. Romania on melko suuri maa, ja
maaseutua riittää.  Matka
ei joudu todellakaan nopeasti, sitäkin rauhallisemmin lomatyyliin.
Karpaattien vuoristo vastaa osittain matkanopeuden rajoituksista.
Vuoristo ei ole korkeaa, mutta sitäkin laakeampaa ja jokainen korkeampi
kohta selvitetään ylittämällä se. Alppitunnelit eivät kuulu täällä
asiaan. Tiestö on tähänastisesta huonokuntoisinta, mutta tietöitä
tehdään. EU-raha on mukana näissä tietöissä ja kun pahimmat remonttiosuudet
on ohitettu, alkaakin hyväkuntoinen baana.
 Yöpymispaikkana
on Cluj Napoca, yksi Romanian suurimmista kaupungeista ja erityisesti
opiskelijapaikkakunta. Majoitus tapahtuu tunnelmalliseen sisäpihalliseen
keskustan hotelliin, joka vaikuttaa olevan ulkomaalaisturistien
suosiossa. Ensimmäisenä ohjelmassa on valuuttavarannon lisääminen
jälleen yhdellä uudella rahalla ja ei todellakaan millä tahansa.
Romanian lei on arvossaan, saamme muun muassa puolenmiljoonan ja
viidenkymmenentuhannen seteleitä sekä tuhannen lein kolikoita. Yksi
lei on 100 bania, joihin emme törmänneet.
Cluj Napoca äänestettiin mukavanoloiseksi, viihtyisäksi kaupungiksi.
Mukavia pieniä yksityiskohtia ovat Romanian kansallisväreihin maalatut
katutolpat ja roskakorit. Keskusta-alueella esiintyy paljon vanhaa
arkkitehtuuria, hienoja kirkkoja muun muassa. Entistä Itävalta-Unkaria
tallustellaan, mutta patsaita on pystytetty myös lähimmän 50 vuoden
aikana.
|
