|
Aamulla
2/5 seurueestamme tunsi olonsa sen verran virkeiksi, että he päättivät
tutustua Cluj Napocan keskustaan hiukan tarkemmin, loppujen jäädessä
vielä hetkeksi nukkumaan. Hotelliaamiainen oli kohtuullisen maukas,
kunhan ensin sai päätettyä, mitä listalta tilaisi.
Nopean
pakkaamisen jälkeen oli taas aika jatkaa matkaa. Ensimmäisenä tehtävänämme
oli löytää huoltoasema, jossa voisimme tarkistaa edellisenä päivänä
auon alta irrotetun vararenkaan ilmanpaineet. Bensis löytyi ja kaikkiin
viiteen renkaaseen lisättiin ilmaa. Tämä osoittautui kaukonäköiseksi
ratkaisuksi, sillä myöhemmin vararenkaalle tuli vielä käyttöä. Kun
vauhtiin oltiin päästy, teimme volkkarillemme saman tien perushuollon,
eli mm. lisäsimme öljyä ja pesimme ikkunat.
Varikkopysähdyksen
jälkeen meno taas maistui, ja pääsimme ihastelemaan rumukkilan maalaismaisemia
auton ikkunasta. Maaseudulla koneistaminen ei ollut edennyt vielä
kovin pitkälle, ja kulkupeleinä käytettiin usein hevosvetoisia kärryjä,
joilla ajeltiin rauhassa autojen seassa. Välillä meitä ihmetyttivät
talot, joissa rakentaminen näytti pysähtyneen erittäin prameaan
vesikattoon.
Menon
pysäytti hetkeksi vain perinteinen evästauko jugurtteineen ja jyvineen.
Aloimme vähitellen olemaan Transylvanian sydänmailla, ja saavuimme
päivän pääkohteeseemme, Sighisoaran keskiaikaiseen kaupunkiin. Hienoon
kuntoon restauroitua ydinkeskustaa ympäroi paksu muuri, ja kaupungin
historiaa pystyi seuraamaan rakennusten seiniin kiinnitetyistä kylteistä.
Kaikille tuttu Vlad Tepes alias Kreivi Dracula oli vahvasti läsnä
erilaisissa maalauksissa ja koristeissa.

Sighisoarassa olisi voinut viettää enemmänkin aikaa, mutta edessä
oli vielä jonkin verran ajelua ja erityisesti yöpaikan etsiminen.
Suunnitelmiemme mukaisesti lähdimme ajamaan kohti Poiana Brasov
-nimistä kylää, joka sijaitsi korkealla vuoren rinteellä. Luotettava
Volkswagenimme joutui taas kovalle koetukselle, kun nousimme lähes
kävelynopeutta jyrkkää serpentiinitietä ylöspäin.
Olimme hiukan aikataulustamme jäljessä
ja saavuimme perille vasta illan hämärtyessä. Poiana Brasov on käytännössä
talviurheilukeskus, joten näin loppukesästä majoitusvaihtoehtoja
oli tarjolla kiitettävän paljon. Ikävä kyllä kaikissa hotelleissa
hinnat tuntuivat olevan kesälläkin hiukan turhan korkeat budjetillemme.
Turhautuneina kiersimme läpi puolentusinaa hotellia löytämättä sopivaa
paikkaa, kunnes lähes sattumalta päädyimme opaskirjoissakin mainittuun
erittäin edulliseen hotelliin. Edullisuus toki näkyi hiukan nuhjaantuneessa
sisustuksessa, vinossa lattiassa ja epäilyttävissä
saniteettitiloissa, mutta olimme kaikesta huolimatta tyytyväisiä
valintaamme.
Päivästä jäi miinuspuolelle auton CD-soittimen
varkaudenestona toimineen sirukortin hajoaminen ja matkamusiikin
loppuminen, mutta tunnelmaa kohottaaksemme laitoimme vielä illan
päätteeksi hotellin käytävälle pystyyn calimucho-baarin, jonka maistuvia
tuotteita nautittuamme olikin taas aika mennä nukkumaan.
|