|
Kosteiden ja valitettavasti lisäksi vielä
kylmien yöunien jälkeen nousimme pirteinä uuteen päivään. Aamiainen
pienen hotellimme ravintolassa ei herättänyt universaalia kannatusta
("Munakasta? Bleääärgh!"), joten päätimme toimia kuten edellisenä
päivänä ja ottaa aamiaisen "to go" samasta pikkukaupasta. Jugurttivalikoima
oli tosin huonompi - ehkä siksi, että olimme ostaneet parhaat jugurtit
eiliseen aamiaiseemme.
 Ensimmäinen
musiikiton siirtymämme alkoi. Päivän aikana oli tarkoitus päästä
pois Romaniasta laiminlyömättä kuitenkaan nähtävyyspisteiden keräämistä.
Turismikiertoajelu vei aluksi Rasnovin linnaan aivan Poiana Brasovin
tuntumaan. Pienten suunnistusepäilyiden ja yhden parkkipaikkaseikkailun
jälkeen löytynyt Rasnov paljastui tyylikkääksi keskiaikaiseksi rauniolinnaksi.
Taivaalta porottavan Romanian auringon alla oli mukava tutkiskella
sekä itse linnaa että linnan huoneisiin rakennettuja näyttelyitä.
Näyttelyt käsittelivät ilmeisesti linnan historiaa, mutta niiden
tarkka sisältö jäi hämärän peittoon. Näyttelytekstit kun olivat
vain kielillä, joita ryhmämme ei kyennyt edes yhdessä tulkitsemaan.
 Rasnovista
suuntasimme tuotteistetumpaa Branin linnaa kohti. Branin linnaa
markkinoidaan kreivi Draculan linnana, vaikka historiallisesti Bram
Stokerin Draculan innoituksena toiminut Vlad Tepes 'seivästäjä'
ei ollut linnassa käynytkään. Tämä ei estänyt linnan ympärillä Dracula-kamaa
myyviä kaupustelijoita kauppaamasta tuotteitaan. Itse linna oli
korjattu perinpohjaisen näyttäväksi, lähes epätodellisen satulinnamaiseksi.
Kauhean sotauskottavaksi ei varustuksia voinut sanoa, ennemminkin
rakennus tuntui kuninkaalliselta maaseutuhuvilalta. Linnan sisällä
ollut museo oli kuitenkin hieno, ja herätti ryhmässämme omistamishaluja:
milloin mitäkin huonetta suunniteltiin kuraattorin toimistoksi tai
hallituksen lepohuoneeksi.
 Turismiosuuden
tultua suoritetuksi alkoi jo tutuksi käynyt ankara matkustaminen.
Romaniasta oli jo aika päästä pois, ja kilometrejä oli edessä enemmän
kuin riittävästi. Kuuma elokuun aurinko lämmitti auton ruotsalaisesta
saunasta tuttuihin lukemiin, ja vuorilta pois päästyämme maisematkin
olivat luokkaa "kaasuputkea pintavedolla". Satunnaisesti nähdyt
lauhduttimet (olivatko sitten hiilivoimaloiden vai ydinvoimaloiden)
jaksoivat kuitenkin herättää innostusta.
Matka Bulgariaan vei Bukarestin, eritoten Bukarestin kehätien kautta.
Kartalla hienolta vaihtoehdolta näyttänyt valtaisa kehätie paljastui
kuitenkin erääksi matkan muistiinpainuvimmista liikennekokemuksista.
 Tie
oli ihan paska.
 Kuulostaako
kehätieltä? Keskimäärin puolitoista kaistaa (ei siis suuntaansa,
vaan yhteensä), avokaatopaikka tien vieressä, metrin syvyisiä kuoppia,
hevosvankkureita ja sokerina pohjalla: huoria. Tosin heti lihamarkkinat
ohitettuamme näimme samaan suuntaan edellämme ajaneen poliisiauton
suorittavan tiukan U-käännöksen. Epäselväksi jäi, menivätkö virkavallan
edustajat pidättämään vai asioimaan.
Yllätykseksemme selvisimme Bukarestista
ja kehätiestä, ja Bulgarian etsiminen sai alkaa. Pääsimme rajanylityspaikan
läheisyyteen vasta illalla, joten pohdimme hetken yön viettämistä
Romanian puolella. Hostellien vähyyden sekä Romaniaan kyllästymisen
vuoksi Bulgarian kutsu kasvoi kuitenkin liian suureksi, ja lähdimme
ylittämään rajaa.
 Ylitys
alkoi valuutan vaihdon merkeissä. Valuutta vaihtoi omistajaa: meiltä
romanialaisille virkailijoille.  Ensimmäinen
maksuerä oli ulkomaisille autoille kohdistettu ekovero, toinen oli
maksu Tonavan ylittämisestä siltaa pitkin. Siitä riemusta maksoikin
jo mielellään, minkä voi myös havaita kuvaajan innokkuutta puhkuvista
sillanylityskuvista.
Sillan toisesta päästä löytyi Bulgaria ja rajakaupunki
Ruse. Keski-Euroopan aurinko oli jo laskenut, ja Bulgariassa katuvalaistus
ei kuulu normaaliin katukuvaan. Tämä teki jo perinteeksi muodostuneesta
yöpaikan etsimisestä haasteellista. Ensimmäinen löytämämme hotelli
paljastui ankarasti kaksihintajärjestelmää noudattavaksi, ja hintatason
vuoksi lähdimme etsimään matkaoppaan mainitsemaa leirintäaluetta.
Haimme aluetta ensiksi mm. Rusen köyhälistön asuinalueilta, mikä
herätti hieman hätäännystä takapenkillä. Lopulta ystävällinen taksikuski
neuvoi meidät oikealle reitille, ja leirintäalue löytyi.
 Hintaneuvottelujen
ja paikallisten bungalowien tarkastamisen jälkeen päädyimme telttamajoituksen
sijaan bulgarialaisiin leirimökkeihin. Mökeistä isompi oli tiiliskivien
varaan nostettu pyörätön matkailuvaunu (kolmelle), pienempi oli
puu- ja vanerimökki, johon mahtui kaksi tismalleen. Myös leirintäalueen
ravintolan ruokalista seurasi bungalowien tyyliä (vaihtoehdot "kala"
ja "liha"), ja tuumausoluiden jälkeen päädyimme leirikeittiölle
rakentamaan makaronipöperöä iltapalaksi. Nam nam. Täydellä vatsalla
kelpasi vetäytyä mökkeihin nukkumaan.
|
