Edellinen ETUSIVULLE Seuraava

20.8.2002   Poiana Brasov - Rasnov - Bran - Ruse

Kosteiden ja valitettavasti lisäksi vielä kylmien yöunien jälkeen nousimme pirteinä uuteen päivään. Aamiainen pienen hotellimme ravintolassa ei herättänyt universaalia kannatusta ("Munakasta? Bleääärgh!"), joten päätimme toimia kuten edellisenä päivänä ja ottaa aamiaisen "to go" samasta pikkukaupasta. Jugurttivalikoima oli tosin huonompi - ehkä siksi, että olimme ostaneet parhaat jugurtit eiliseen aamiaiseemme.

Ensimmäinen musiikiton siirtymämme alkoi. Päivän aikana oli tarkoitus päästä pois Romaniasta laiminlyömättä kuitenkaan nähtävyyspisteiden keräämistä. Turismikiertoajelu vei aluksi Rasnovin linnaan aivan Poiana Brasovin tuntumaan. Pienten suunnistusepäilyiden ja yhden parkkipaikkaseikkailun jälkeen löytynyt Rasnov paljastui tyylikkääksi keskiaikaiseksi rauniolinnaksi. Taivaalta porottavan Romanian auringon alla oli mukava tutkiskella sekä itse linnaa että linnan huoneisiin rakennettuja näyttelyitä. Näyttelyt käsittelivät ilmeisesti linnan historiaa, mutta niiden tarkka sisältö jäi hämärän peittoon. Näyttelytekstit kun olivat vain kielillä, joita ryhmämme ei kyennyt edes yhdessä tulkitsemaan.

Rasnovista suuntasimme tuotteistetumpaa Branin linnaa kohti. Branin linnaa markkinoidaan kreivi Draculan linnana, vaikka historiallisesti Bram Stokerin Draculan innoituksena toiminut Vlad Tepes 'seivästäjä' ei ollut linnassa käynytkään. Tämä ei estänyt linnan ympärillä Dracula-kamaa myyviä kaupustelijoita kauppaamasta tuotteitaan. Itse linna oli korjattu perinpohjaisen näyttäväksi, lähes epätodellisen satulinnamaiseksi. Kauhean sotauskottavaksi ei varustuksia voinut sanoa, ennemminkin rakennus tuntui kuninkaalliselta maaseutuhuvilalta. Linnan sisällä ollut museo oli kuitenkin hieno, ja herätti ryhmässämme omistamishaluja: milloin mitäkin huonetta suunniteltiin kuraattorin toimistoksi tai hallituksen lepohuoneeksi.

Turismiosuuden tultua suoritetuksi alkoi jo tutuksi käynyt ankara matkustaminen. Romaniasta oli jo aika päästä pois, ja kilometrejä oli edessä enemmän kuin riittävästi. Kuuma elokuun aurinko lämmitti auton ruotsalaisesta saunasta tuttuihin lukemiin, ja vuorilta pois päästyämme maisematkin olivat luokkaa "kaasuputkea pintavedolla". Satunnaisesti nähdyt lauhduttimet (olivatko sitten hiilivoimaloiden vai ydinvoimaloiden) jaksoivat kuitenkin herättää innostusta.

Matka Bulgariaan vei Bukarestin, eritoten Bukarestin kehätien kautta. Kartalla hienolta vaihtoehdolta näyttänyt valtaisa kehätie paljastui kuitenkin erääksi matkan muistiinpainuvimmista liikennekokemuksista.

Tie oli ihan paska.

Kuulostaako kehätieltä? Keskimäärin puolitoista kaistaa (ei siis suuntaansa, vaan yhteensä), avokaatopaikka tien vieressä, metrin syvyisiä kuoppia, hevosvankkureita ja sokerina pohjalla: huoria. Tosin heti lihamarkkinat ohitettuamme näimme samaan suuntaan edellämme ajaneen poliisiauton suorittavan tiukan U-käännöksen. Epäselväksi jäi, menivätkö virkavallan edustajat pidättämään vai asioimaan.

Yllätykseksemme selvisimme Bukarestista ja kehätiestä, ja Bulgarian etsiminen sai alkaa. Pääsimme rajanylityspaikan läheisyyteen vasta illalla, joten pohdimme hetken yön viettämistä Romanian puolella. Hostellien vähyyden sekä Romaniaan kyllästymisen vuoksi Bulgarian kutsu kasvoi kuitenkin liian suureksi, ja lähdimme ylittämään rajaa.

Ylitys alkoi valuutan vaihdon merkeissä. Valuutta vaihtoi omistajaa: meiltä romanialaisille virkailijoille. Ensimmäinen maksuerä oli ulkomaisille autoille kohdistettu ekovero, toinen oli maksu Tonavan ylittämisestä siltaa pitkin. Siitä riemusta maksoikin jo mielellään, minkä voi myös havaita kuvaajan innokkuutta puhkuvista sillanylityskuvista.

Sillan toisesta päästä löytyi Bulgaria ja rajakaupunki Ruse. Keski-Euroopan aurinko oli jo laskenut, ja Bulgariassa katuvalaistus ei kuulu normaaliin katukuvaan. Tämä teki jo perinteeksi muodostuneesta yöpaikan etsimisestä haasteellista. Ensimmäinen löytämämme hotelli paljastui ankarasti kaksihintajärjestelmää noudattavaksi, ja hintatason vuoksi lähdimme etsimään matkaoppaan mainitsemaa leirintäaluetta. Haimme aluetta ensiksi mm. Rusen köyhälistön asuinalueilta, mikä herätti hieman hätäännystä takapenkillä. Lopulta ystävällinen taksikuski neuvoi meidät oikealle reitille, ja leirintäalue löytyi.

Hintaneuvottelujen ja paikallisten bungalowien tarkastamisen jälkeen päädyimme telttamajoituksen sijaan bulgarialaisiin leirimökkeihin. Mökeistä isompi oli tiiliskivien varaan nostettu pyörätön matkailuvaunu (kolmelle), pienempi oli puu- ja vanerimökki, johon mahtui kaksi tismalleen. Myös leirintäalueen ravintolan ruokalista seurasi bungalowien tyyliä (vaihtoehdot "kala" ja "liha"), ja tuumausoluiden jälkeen päädyimme leirikeittiölle rakentamaan makaronipöperöä iltapalaksi. Nam nam. Täydellä vatsalla kelpasi vetäytyä mökkeihin nukkumaan.

Edellinen Sivun alkuun Seuraava
 

B2K2

matkapäiväkirja

ENNEN MATKAA

JOHDANTO

MATKALLA

HELSINKI
VIRO
LATVIA
LIETTUA
PUOLA
SLOVAKIA
UNKARI
ROMANIA
BULGARIA
KREIKKA
MAKEDONIA
ALBANIA
KOSOVO
SERBIA
BOSNIA-HERTSEGOVINA
KROATIA
SLOVENIA
ITÄVALTA
SAKSA
HELSINKI

MATKAN JÄLKEEN

JÄLKIKIRJOITUS

 

ENGLISH SUMMARY