|
 Uni
maittoi bulgarialaisissa bungaloweissa, mutta suunnitelmiemme mukaisesti
nousimme taas aikaisin. Leirintäalueen saniteettitilojen hiukan
kyseenalaisen kunnon takia hoidimme pakolliset aamutoimet mukavasti
taivasalla, ja jätimme suihkussa käynnit myöhempään ajankohtaan.
 Automme
peruselintarvikevarasto oli taas päässyt ehtymään, joten matkaan
päästyämme aloimme ensimmäiseksi etsimään sopivaa kauppaa. Pienen
sahailun jälkeen päädyimme Metro-automarketin pihaan. Ruokien ja
juomien lisäksi hankimme heräteostoksena enemmistöpäätöksellä koko
setille tyylikkäät Bulgaria-rantapyyhkeet. Ostosten jälkeen aamiainen
nautittiin viehättävällä Metron parkkipaikalla.
Pian tämän jälkeen jouduimme matkallamme ainoan kerran hiukan ikävissä
merkeissä tekemisiin paikallisen virkavallan kanssa, kun noin kolmikaistaisella
levällä highwaylla olikin naurettava viidenkympin nopeusrajoitus.
Onneksi bulgarialaiset miliisit olivat leppoisaa väkeä, ja sakkokin
"pintakaasulla" ajetusta kolmenkympin ylinopeudesta oli
inhimilliset 10 euroa, joka piti maksaa vasta rajalla maasta poistuttaessa.
 Pian
saavuimme vajaat tuhat vuotta vanhaan Veliko Tarnovon idylliseen
kaupunkiin. Paikalla oli tosiaan ollut asutusta iät ja ajat, ja
rakennukset olivat levittäytyneet kaupungin läpi kiemurtelevan joen
rannoilta nouseville jyrkille kukkuloille. Keskellä kylää oli myös
historiallinen linna ja sitä ympäröivä pitkä muuri.
 Hiukan
hämäävien opasteiden (joiden mukaan hotelli oli aina viidensadan
metrin päässä) ja Let's Go Eastern Europen avulla löysimme majapaikaksemme
edullisen hotellin. Huoneemme ikkunasta avautui hieno näkymä kaupungin
yli, jota lähdimmekin pian tutkimaan muutaman postikortin kirjoitettuamme.
Tavoitteenamme oli ensin käydä syömässä, ja sen jälkeen kiertää
lenkki kaupungin ympäri. Helteisestä säästä huolimatta ruoka ja
olut maistuivatkin. Ruokailun ohessa liimailimme kortteihin postimerkkejä.
Seuraavaksi suuntasimme kohti kaupungin keskellä joen mutkassa
sijaitsevaa taidemuseota, jonne pääsi useita siltoja pitkin. Museon
portailla törmäsimme sattumalta jonkin paikallisen lehden valokuvaussessioon,
jota hiukan syrjemmältä mielenkiinnolla seurasimme.
 Helle
ja kävely söivät voimia, ja pistäydyimme paikallisessa pikkukaupassa
ostamassa muutaman oluen ja hetken päähänpiston seurauksena seitsemän
kilon vesimelonin. Eväät menimme nauttimaan linnanmuurin porteille,
koska itse linna oli jo mennyt kiinni. Paikka oli erinomainen auringonlaskun
ihastelulle, vaikka melonistamme kiinnostuneet ampiaiset pakottivat
hetkeksi hylkäämään tavaramme ja siirtymään hiukan syrjempään.
Illan pimetessä palasimme vihdoin hotellillemme, jossa koimme päivän
suurimman yllätyksen: ehdimme parahiksi huoneemme ikkunasta todistamaan
mykistävän upeaa linnoituksen valoshowta. Koko historiallinen linna
ja sitä kiertävä muuri oli varustettu erivärisin valoin, jotka pilkkopimeässä
illassa hienosti ohjelmoituina valaisivat linnoituksen mitä mielikuvituksillisimmilla
tavoilla. Shown jälkeen kellahdimme taas tyytyväisinä unten maille.
|
