|
 Tarkoituksena
oli niellä kilometrejä oikein urakalla, joten olimme liikkeellä
jo aamuseitsemältä. Matka sujui ripeästi pitkin hiljaisia bulgarialaisia
maanteitä kohti Sofiaa.  Pääkaupungin
lähellä oli jopa pätkä saksalaistyylistä moottoritietä, harvinaista
Balkanilla. Sofia ohitettiin kehätietä pitkin. Kehätie oli toista
luokkaa kuin Bukarestissa, mutta silti opastus Kreikkaan menevälle
valtatielle oli hoidettu perinteisellä "kysy paikallisilta" -järjestelmällä.
Viimeisten Bulgarian rahojen tuhlaaminen tienvarren palveluihin
osoittautui vaikeaksi tehtäväksi. Yritimme parhaamme syömällä megahampurilaiset
huoltoasemalla tien varressa. Caravelle osoitti pientä yhteistyöhaluttomuutta
kadottamalla tyhjäkäyntinsä. Ajoittainen temppuilu jatkui Suomeen
saakka.
Loppuiltapäivästä oltiin sitten odotetulla
kotirajalla. Bulgarian puolella oli edessä vielä sakonmaksu, kuusi
euroa tuli lopulta hintaa edellisen päivän ylinopeudelle. Vaihtorahatkin
tulivat pienen kyselyn jälkeen euroina. Näin ne asiat hoituu.
 Kreikan
puolella oltiin taas kuin kotonamme tutun tähtilipun hulmutessa
salossa. Kaikki asiat olivat näin pitkään ulkomailla oltuamme EU-
tai euro-jotain. EU-baanaa kelpasi huristella vuoristoisissa maisemissa
ja välillä pikkukylissä eksyen. Kerran jouduimme jopa lähes hankaluuksiin
erehdyttyämme kysymään tietä parilta euromummolta, jotka osoittautuivat
puhekoneiksi, joista irtaantuminen oli lähes mahdotonta.
 Vuorten
ylittäminen tarjosi taas haastetta autolle ja maisemia matkustajille.
Virkistävä vesi siinteli silmissä, ja autossa lanseerattiin kilpailu
siitä kuka näkee meren ensimmäisenä. Kuskilta evättiin osallistuminen,
koska jyrkänteen reunalla ajaminen herätti matkustajissa muutenkin
tarpeeksi stressiä. Oli parasta keskittyä vain virheettömään ajosuoritukseen.
Meren rantaan viimein päästyämme ei ollut niin kiire, etteikö oltaisi
laitettu ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan autoa parkkiin ja juostu
kilpaa veteen aitoon feon-tyyliin. Uiminen maittoi, voi tätä elämää.
Normaaliin tapaan saavuimme Sithonian pääkaupunkiin Neos Marmarakseen
sen verran myöhään, että saimme haeskella majapaikkamme pimeässä.
Laitoimme auton parkkiin kadun varteen ja hajaannuimme tiedustelemaan
hotellivaihtoehtoja. Auton yläpuolella oli perhe istumassa iltaa
parvekkeella, ja selvisi, että heillä olisi huoneistoja vuokrattavana
ihan keskustassa. Keittiö-makuuhuoneyhdistelmät terassilla merinäkymin
kelpasivat meille. Hinta ei ollut kova, mutta innostuksemme oli.
Suomeen saakka piti puhelimitse tiedottaa reissun kaukaisimpaan
pisteeseen ja puoliväliin pääsemisestä.
 Hedonistiseen
turismiin kuuluu mennä meren päälle rakennetulle terassille nauttimaan
kalliita drinkkejä. Hauskaa oli erityisesti ennen laskun maksua.
 Oli
kovaa huomata palanneensa euroalueelle Balkanin edullisten hintojen
jälkeen. Leppeä lämmin yö ja grillattu feta ravintolan yläkerran
näköalaterassilla saivat kuitenkin valuutan palamisen tuntumaan
mitättömältä sivuseikalta. Jatkot olivat omalla terassilla, jossa
vielä yllytimme toisemme maistamaan bulgarialaisesta puolen euron
pilaantuneesta sukkamehupunaviinistä tehtyä calimuchoa.
|
