Edellinen ETUSIVULLE Seuraava

25.8.2002   Neos Marmaras - Thessaloniki - Skopje

Kolmen Halkidikin yön olivat menohalut taas kovat. Halukkuutta kuskinpukille riitti, ja kuskiruletti kävi jälleen kuumana. Matkasuunnitelma oltiin tehty, päiviä laskettu ja karttaa selailtu. Tuloksena jouduttiin hammasta purren jättämään Olympos-vuoren excursio seuraavaan kertaan. Matkaan lähdettiin kohti Makedoniaa.

Thessaloniki, Kreikan toiseksi suurin kaupunki, sijaitsi matkamme varrella ja oli elokuisena sunnuntaipäivänä suljettu. Suunniteltu puolimatkan vaatteidenpesu piti jättää avoinna olevan pesulan puutteessa myöhempään. Euromääräinen visa-automaatti sentään palveli, ja lähes maksukyvytön yhteinen matkakassamme sai tukun evästystä. Myös kreikkalaiset pikaruokapalvelut toimivat, ja kansainväliseen tyyliin saatiin kalliilla vähän. Aterian jälkeen ajoimme auton keskustaan parkkiin, ja tutustuimme kaupunkiin kävelemällä helteessä tunnin-parin verran. Tutustuminen jäi pintapuoliseksi, eikä herättänyt erityisiä tuntemuksia puolesta eikä vastaan, vaikka rantakatu olikin kyllä ihan hieno.

Thessalonikin läpi ja ulos ajaminen onnistui helposti liikennevirran mukana. Kohti pohjoista vei suora tie tasaisten maisemien halki. Juuri ennen rajaa pysähdyimme ajan unohtamalle huoltoasemalle, jota piti ajan unohtama vanha äijä, joka ystävällisesti tarjosi meille keksejä. Antti osti äijältä matkamuistoksi pullon ouzoa, joka säilyi kuin säilyikin Suomeen asti.

Rajan ylitys onnistui jälleen sujuvasti, ja olimme Fyromissa eli Makedonian entisessä jugoslaavitasavallassa. Tie jatkui hyvänä, maisemat muuttuivat vähitellen vuoristoisemmiksi, ja Vesa pääsi kokeilemaan miltä tuntuu ajaa valaisemattomaan tunneliin ilman ajovaloja aurinkolasit päässä. Kyliä tai kaupunkeja ei juuri ollut, karun kauniita maisemia vain. Muutaman kerran saimme maksaa tietullissa. Eurot kelpasivat mainiosti, mikä oli tietysti hyvä juttu, koska paikallista rahaa ei ollut.

Illansuussa saavuimme Makedonian pääkaupunkiin Skopjeen. Meillä ei ollut minkäänlaista karttaa tai muuta etukäteisinformaatiota käytettävissämme, joten ajelimme vain opasteiden mukaan suoraan kaupunkiin. Ainoa tieto oli se, että Skopjesta pääsisi yöbussilla Tiranaan. Löysimme sattumalta rautatieasemalle, ja saimme siellä vaihdettua hitusen paikallista rahaa ja tiedusteltua tietä linja-autoasemalle. Suurin kiinnostuksen aihe Skopjessa nimittäin oli, että mistä se yöbussi löytyisi.

Paikallisten opastuksella tai siitä huolimatta satuimmekin ajamaan jonkun takapihan ohi, missä oli busseja. Kyseessä ei ollut kaupungin päälinja-autoasema, mutta hieman epämääräisen Bosfor-Travelsin tukikohta, josta se liikennöi busseja Sofiaan ja Tiranaan. Pienen neuvonpidon jälkeen laitoimme eurot jonoon ja ostimme koko sakille menopaluuliput Skopje–Tirana–Skopje, lähtö seuraavana iltana ja paluu siitä kaksi päivää eteenpäin. Hieman vielä epäilytti, mutta olipahan arpa heitetty.

Kun liput olivat taskussa, alkoi jo vähän hämärtää, ja oli aika löytää jostakin katto pään päälle. Hintatietoisina kuluttajina jouduimme toteamaan, että halvan majoituksen löytäminen Skopjesta ei ollutkaan mikään helppo juttu. Metodimme oli ajella ympäri keskustaa ja tihrustella pimeässä hotelli-kylttejä. Niitä löytyi muutama, mutta hintataso oli todella kova. Pari kohtuuhintaistakin paikkaa oli, mutta täynnä. Jossain vaiheessa saimme myös paikallisen oppaan, joka vei meidät epämääräisen hotellin kulmille. Sieltä meidät opastettiin johonkin "ihan lähellä olevaan" kaukaiseen lähiöön, jossa oli jugoslaavityylisessä kerrostalossa vapaa huoneisto. Pieni epäluulo oli koko järjestelmää kohtaan, eikä tehnyt mieli jättää vanhaa kunnon Caravellea sinne kadun varteen, joten kieltäydyimme tästäkin vaihtoehdosta.

Keskustassa olimme jossain vaiheessa useiden tuntien hotellinetsintäprojektiamme tavanneet suomalaisen rauhanturvaajan, joka oli neuvonut siedettävän motellin hyvän matkaa kaupungin ulkopuolella. Lopulta päädyimme sinne, kallista oli edelleen, mutta majoitusmarkkinoilla ei nyt toimittu ostajan ehdoilla. Saimme motellista tilavan bungalowin, johon mahtui meidän viiden lisäksi lukuisa määrä pieniä kotieläimiä. Teemu suoritti diplomityön neuvottelemalla meille motellin ravintolasta illallisen, vaikka oli juuri sulkemisaika. Saimme huoneistoomme tarjoilukärryt lastattuna spagetilla ja kylmillä juomilla, mikä oli päätös jubileum rasittavalle Skopje-illalle.

Edellinen Sivun alkuun Seuraava
 

B2K2

matkapäiväkirja

ENNEN MATKAA

JOHDANTO

MATKALLA

HELSINKI
VIRO
LATVIA
LIETTUA
PUOLA
SLOVAKIA
UNKARI
ROMANIA
BULGARIA
KREIKKA
MAKEDONIA
ALBANIA
KOSOVO
SERBIA
BOSNIA-HERTSEGOVINA
KROATIA
SLOVENIA
ITÄVALTA
SAKSA
HELSINKI

MATKAN JÄLKEEN

JÄLKIKIRJOITUS

 

ENGLISH SUMMARY