26.8.2002   Skopje - Albanian raja

Aamulla minä ja Antti käydään kysymässä hotellin respasta pyykinpesumahdollisuutta. Kaikilla alkaa olla puhtaita vaatteita hyvin niukasti. Mies respassa kertoo, ettei hotellissa ole sellaista mahdollisuutta, mutta tietää kaupungissa olevasta pesulasta. Mies ystävällisesti soittaa pesulaan ja kertoo meille, että pyykit olisi haettavissa huomenna sieltä. Se taas ei meille sovi, koska olisimme huomenna suunnitelmiemme mukaan Albaniassa Tiranassa. Mies saa neuvoteltua, että saisimme pyykit jo tänään. Mies ei osaa neuvoa meille missä paikka tarkalleen sijaitsee. Hän kutsuu hotellin siivoojan paikalle ja pyytää häntä lähtemään meille oppaaksi. Uskomatonta ystävällisyyttä! Heitämme pyykkikassit autoon ja lähdemme kohti pesulaa, Teemu napataan mukaan kuskiksi... Siivoojanainen puhuu hieman englantia, mutta ei ole kovin puheliasta sorttia. Vaikuttaa kuitenkin suhtautuvan tilanteeseen aivan kuin oppaaksi lähteminen olisi ollut itsestään selvää. Pesula sijaitsee lähiössä, joka näyttää olevan melko uusi talojen julkisivuista päätellen. Yritämme tarkkaan painaa mieleen sijainnin, koska meidän täytyisi hakea pyykit myöhemmin omin neuvoin. Palattuamme pesulareissulta muut ovatkin jo hereillä ja alamme valmistautua kaupunkikierrokselle.

Skopje on melko tyly kaupunki. Kaupunkikuvaan kuuluu siellä täällä kohoavia harmaita korkeita taloja ja erikoisen mallisia rakennuksia. Mukaviakin paikkoja kuitenkin löytyy. Tällaisia ovat ainakin linnoituskukkula ja vanha kaupunki, joissa molemmissa käymme kävelemässä. Linnoitukselta on hyvät näkymät kaupunkiin. Vanhassa kaupungissa pysähdymme syömään ja juomaan. Teemu käy juttelemassa ravintolan henkilökunnan kanssa ja eräs heistä kertoo serkkunsa pitävän ravintolaa Kirkkonummella.

Ajelemme kaupungin ruuhkassa ja yhdessä vaiheessa ohitsemme pyyhältää meluava autoletka liehuvine Albanian lippuineen. Albanialaisvähemmistöporukka siinä osoitti kovasti mieltään. Jätetään auto parkkiin ja kävellään kaupungilla hetki lisää. Teemu saa puhelun Silja Linelta ja iloksemme saamme kuulla, että saimme sittenkin hyttipaikan Finnjetiin Rostockista Helsinkiin silloin kun olimme suunnitelleetkin. Viikko takaperin olivat myyneet eioota, mutta luvanneet ottaa yhteyttä, jos peruutuksia tulee.

Seuraavaksi lähdetään hakemaan pyykkejä ja paikka löytyy melko vaivattomasti. Pyykit eivät ole ihan vielä valmiita. Odotellessamme kävellään hetki lähiössä. Kohta auto onkin täynnä, ah, puhtailta tuoksuvia vaatteita.

Seuraavaksi auto täytyisi saada jonnekin turvalliseen paikkaan parkkiin Albanian reissun ajaksi. Suunnitelmana on mennä yöbussilla Skopjesta Tiranaan ja parin päivän päästä yöbussilla takaisin Tiranasta Skopjeen. Olimme kuulleet ja lukeneet teiden olevan Albaniassa sen verran huonossa kunnossa, että ajattelimme parhaaksi säästää autoamme, jotta päästäisiin sillä vielä Suomeen asti. Holiday Inn -hotellin luona olevaan parkkihalliin automme ei harmiksemme mahdu, vaikka tilaa olisi ollut. Auto on liian korkea. Lopulta neuvotellaan auto hotellin pihalla olevaan parkkiin, jonka vartija lupaa: "No sleeping."

Sitten onkin kova miettiminen mitä tavaroita pitäisi ottaa mukaan parin päivän Albanian reissuun. Jätämme auton parkkiin hieman huolestunein mielin ja lähdemme kävelemään bussiasemaa kohti. Matkalla pysähdymme ravintolaan, mutta listaa selatessamme toteamme kellon olevan jo sen verran paljon, että on parempi kuitenkin jättää ravintolasyöminen väliin ja jatkaa matkaa bussiasemaa kohti. Kellään ei nimittäin ole bussiaseman sijainnista täysin varmuutta suhteessa sen hetkiseen sijaintiimme. Nappaamme mukaan pitsat pikaruokakioskilta. Vesa ei syö mitään, koska voi huonosti. Löydämme ajoissa bussiasemalle ja istuudumme odottelemaan. Alkaa tulla vettä taivaalta ja salamoitakin näkyy. Vesan huono olo jatkuu, mutta Teemun matka-apteekista löytyvä lääkitys auttaa.

Bussin saavuttua asettaudumme mahdollisimman mukavasti bussin takaosaan. Bussi ajaa Tetovon kautta, joka kuuluu albanialaisvähemmistön asuttamaan alueeseen. Tetovo on ollut muutama vuosi sitten myös Suomen uutisotsikoissa siellä tapahtuneiden levottomuuksien vuoksi. Tilanne ei vaikuta kovin rauhoittuneelle vieläkään, sillä pian Skopjesta lähdettyämme bussi pysähtyy tiesululle. Tylynnäköinen AK-47:aa kantava sotilas tulee bussiin tarkistamaan kaikkien matkustajien paperit. (Ja tietysti tilanteesta pitää ottaa valokuva!). Bussin vieressä ulkona hiekkasäkkien päällä lepää ase osoittaen suoraan bussia kohti. Tekee mieli näyttää oikein kiltiltä.

Pääsemme pian jatkamaan matkaa. Tetovossa silmään pistää parvekkeilta ja pylväistä roikkuvat Albanian liput ja se, että joka puolella näkyy kirjoituksia länsimaisin aakkosin, kun muualla Makedoniassa suurimmaksi osaksi on käytössä kyrilliset kirjaimet. Tetovosta bussiin nousee paljon ihmisiä. Eräs tetovolainen mies alkaa juttusille meidän kanssa. On kiinnostunut kuulemaan keitä olemme ja mistä tulemme. Antti enimmäkseen juttelee hänen kanssaan miltei vieressä istuvana. Mies kuuluu kertovan näkemyksiään albanialaisvähemmistön sorrosta Makedoniassa ja on hyvin kiinnostunut kuulemaan suomenruotsalaisten asemasta Suomessa ja kyselee ketä oli vastakkain Suomen kansalaissodassa. Jaa-ha. Taidetaan Suomen kamaralla kuulla myöhemminkin uutisia Makedoniasta.

B2K2

matkapäiväkirja

ENNEN MATKAA

JOHDANTO

MATKALLA

HELSINKI
VIRO
LATVIA
LIETTUA
PUOLA
SLOVAKIA
UNKARI
ROMANIA
BULGARIA
KREIKKA
MAKEDONIA
ALBANIA
KOSOVO
SERBIA
BOSNIA-HERTSEGOVINA
KROATIA
SLOVENIA
ITÄVALTA
SAKSA
HELSINKI

MATKAN JÄLKEEN

JÄLKIKIRJOITUS

ENGLISH SUMMARY