|
Albania, tuo pienehkö maa Adrianmeren
rannalla, on vaikeasti saavutettavissa Euroopan näkökulmasta katsottuna.
Kansainvälisiä junayhteyksiä ei ole, bussilla voi rajan ylittää
Kreikasta ja Makedoniasta. Tetovon läpi taivallettuamme albanialaisten
seurassa täyteen asti tungetussa yöbussissa saavuimme kohdemaahan
Ohrid-järven pohjoispuoliselta raja-asemalta. Rajalla perusmuodollisuudet
ovat varsin sutjakat ja rajanylitysmaksu kerättiin, 12 euroa per
henkilö. Makedonia kuului ennen Jugoslaviaan ja tiestö on myös hyvässä
kunnossa. Albaniaan saavuttuamme bussi lähti välittömästi junnaamaan
kävelyvauhtia äärimmäisen möykkyistä hiekkatietä alaspäin. Tuli
hyvinkin selväksi, että Albania on keskimäärin kaksi kertaa korkeammalla
kuin muu Eurooppa. Tosin tunnelma oli aivan maaginen, sillä täysikuu
paistoi täysin kirkkaana yötaivaalla tehden bussiin hämyisen ilmapiirin.
Nukkuminen tuli kysymykseen jossain vaiheessa matkaa ja herätys
tapahtui keskellä Tiranaa varhain aamuyöstä, kun bussin muut matkustajat
huutelivat meidät hereille. Muuten olisimmekin päätyneet Durrësin
satamakaupunkiin saakka.
Tiranassa
tilanne oli aluksi järjestäytymätön, majoituksesta ei tietoakaan,
sillä ajattelimme bussin pääteaseman olevan Tirana ja saapumisajan
reilusti auringonnousun jälkeen. Etsimme majoitusta ja pieni hotelli
löytyikin melko nopeasti. Ei muuta kuin nukkumaan vaan pariksi tunniksi,
toimintakyky lienee ollut ennen unen tuloa noin nolla, kiitos yöllisen
vähäunisen matkan halki Albanian ylänköjen.
Yksi
ensimmäisistä asioista, joihin Albaniassa kiinnittää huomion, on
Mercedes-Benz -merkkisten dieselkäyttöisten henkilöautojen todella
suuri lukumäärä. Niitä on paljon, reilusti yli puolet koko autokannasta.
Liikennekulttuuri on erilaista kuin esimerkiksi Suomessa: Täysin
erottamattomana osana autolla ajamiseen kuuluu äänimerkin painaminen
hyvin usein. Kyllähän muuallakin maailmassa töötätään paljon, mutta
albanialaiset ovat tässä suhteessa oma lukunsa. Ajattelimmekin,
että äänimerkki on ohjauspyörän lisäksi yhdistetty jarru-, kaasu-
ja kytkinpolkimiin. Liikennettä ohjaava poliisi näytti toimivan
varsin impulsiivisesti, arveltiin hänen jäävän työstään sairaseläkkeelle
noin 32-vuotiaana.
Tiranan
kaupunkikuvaa leimaa keskustan hyväkuntoisuus laitakaupungin ollessa
heikommalla pidolla. Keskusta onkin melkoinen nähtävyyksien aarreaitta,
monelta eri aikakaudelta löytyy jotain. Tiranan kaupunkikuva tarjoaa
muutenkin yllätyksiä, mm. pääkadun päässä avautuvan suuren puistoalueen
ja järven tarjoama rauhallinen idylli vie kuin suoraan maaseudulle.
   
Tiranan iltaelämä on vauhdikasta, niin kuin välimerellisissä maissa
hyvinkin. Nukkumaanmenoon voi saada adrenaliinipiristystä kohtaamalla
hotellihuoneen ovella skorpionin. Pisteliäitä otuksia, tapaamisen
jälkeen tekee mieli ripustaa kaikki irtain omaisuus lattiatasoa
korkeammalle.
|