29.8.2002   Albanian raja - Skopje - Pristina - Kraljevo

Rankka yöbussimatka vihaisen albaanikuskin kyydissä jätti hieman voipuneen olon, ja siksi askel ei ollutkaan järin vireä Skopjeen saavuttuamme. Erityisen väsyttävän bussimatkasta oli tehnyt bussin sardiinipurkille sopiva täyttöaste ja lämmönsäätelyn heikkous. Suurimmalla osalla ryhmästämme oli kuumaa ja märkää, suoraan kuskin taakse istumaan päässellä oli kylmää ja märkää, sekä bonuksena savustus kuskin alati palavasta röökistä. Hauskaa matkalla olivat makedonialaisen rajavartijan kommentit: "Minne olette menossa? Miksi? Turistina Skopjeen? Mahdotonta!"

Väsyneet askeleet veivät kohti Holiday Innin parkkipaikkaa. Onko Volkswagen tallella, arvuuteltiin. Volkswagen oli tallella ja pullollaan näkkileipää ynnä muita herkkuja. Lisäksi Antin onneksi Holiday Innin ovipikkolona oli jo aikaisemmista parkkipaikkakyselyistä tuttu mies, joka myötätuntoisena suostui kertomaan "vain asiakkaille tarkoitetun" WC:n sijainnin yllättävästi Albaniasta itselleen ripulin keränneelle Antille.

Aloitimme matkanteon kohti Kosovoa, jonka läpi oli tarkoitus ajaa Serbiaan ja sieltä Sarajevoon, Bosnia-Hertsegovinaan. Osakuntalaispariskunta Elina ja Tommi olivat lomallaan käymässä Sarajevossa Elinan isän työsuhdeasunnossa, ja tämä asunto oli luvattu meidän käyttöömme. Ainoa ehto oli, että ehtisimme Sarajevoon ennen Elinan ja Tommin poislähtöä. Siksi nyt alkoi olla hieman kiire.

Kosovossa ajaminen oli pienoinen kysymysmerkki. Matkan varrella olimme saaneet kuulla voittopuolisesti negatiivisia näkemyksiä mahdollisuuksista ajella turistina Kosovon läpi, viimeksi Skopjessa suomalaiselta rauhanturvaajalta. Kiertäminen Serbian kautta olisi tuonut reilusti lisää kilometrejä, ja toisaalta Kosovon läpi kulkevaa E75-tietä oli tullut monet kerrat ajeltua Helsingistä Jyväskylään ja takaisin ilman mitään hämminkiä. Muutenkin Kosovo kiinnosti. Päätimme ajaa rajalle ja kysyä reilusti YK-äijiltä voiko tästä mennä.

Rajamuodollisuudet Makedonian ja Kosovon rajalla sujuivat jouhevasti. Hämmästykseksemme pääsimme nimittäin asioimaan ensimmäisellä kotimaisella, sillä rajanylityspaikalla olivat vahtivuorossa suomalaiset poliisit. He tosin tuntuivat olevan vielä yllättyneempiä kuin me, olimme ensimmäinen suomalainen auto rajalla ainakin kuuteen kuukauteen. Vähäisen byrokratian hoiduttua ylitimme rajan Kosovoon.

Kosovolainen tiekulttuuri oli yhtä järkevää ja rauhallista kuin muuallakin itäisessä Keski-Euroopassa. Satunnaisten panssarivaunukolonnien luulisi hillitsevän ohitteluhaluja - kuka haluaisi ajaa nokkakolarin Pasin kanssa? Silti paikalliset ajoivat kuin puolalaiset. Matkantekoa Kosovon läpi hidastivat myös satunnaiset tiesulut. Ylimääräisiä huoltopysähdyksiä jouduttiin tekemään lisäksi muutama Antin ripulin vuoksi.

Pristina oli kuin YK:n miehittämä. Virallisia YK-taloja YK-parkkipaikkoineen siellä, YK-poliiseja ja YK-panssariautoja tuolla. Kosovon valuutta tuntuu olevan ainakin YK-hallinnon aikana tuttu euro, ja esimerkiksi postissa (ja henkilökohtaisia hygieniatarvikkeita myyvillä kioskeilla) asiointi sujui kätevästi kotimaisten eurojen hoitaessa puhumisen.

Satunnaisten romanialaisten rauhanturvaajien tiesulkujen jälkeen ylitimme rajan Kosovosta itse Serbiaan. Vihainen serbirajavartija neuvoi ensimmäisenä STOP-merkin noudattamisessa, sillä emme olleet pysähtyneet odottamaan häneltä lupaa liikennemerkin ohittamiseen. Pitkä nahkatakki liehuen hän vei paperimme käsiteltäviksi rajavartiokoppiin, mutta ne palautuivat sieltä nopeasti. Hämmentävän helposti pääsimme jatkamaan matkaa; olimmehan odottaneet ensimmäistä oikeaa ongelmarajanylitystä.

Serbiassa painoimme kieltämättä kauniissa maisemissa kohti suunniteltua pysähtymispaikkaa, Kraljevon kaupunkia. Kaupungissa ei ollut tietääksemme mitään ihmeempää nähtävää, sattuipa vain olemaan oikeassa paikassa meidän nukkumistamme varten.

Kraljevosta löysimme ylikansallisen hotel Tourist -ketjun jäsenhotellin. Väsyneen oloinen respavirkailija vaati kaikilta passit, ennen kuin suostui luovuttamaan huoneen avainta. Koko sylin täyttävä tavaravuori ei kelvannut selitykseksi, huoneeseen ei olisi asiaa ilman passin löytymistä.

Ilta-ateria tarjoiltiin läheisessä ravintolassa, jossa tarjoilija suositteli ryhmän miehille "mixed grill" -annosta, tosin serbiaksi. Myös ruokalistat olivat serbiaksi. Mixed grill kelpasi useimmille heidän yritettyään turhaan tulkita eri annoksien sisältöjä, mutta ryhmän kasvissyöjä ja ripulikko tilasivat salaatit arpapelillä. Mixed grill oli rasvainen lihalautanen, salaatti taasen jätti mukavan kevyen olon. Nyt kelpasi taas nukkua.

B2K2

matkapäiväkirja

ENNEN MATKAA

JOHDANTO

MATKALLA

HELSINKI
VIRO
LATVIA
LIETTUA
PUOLA
SLOVAKIA
UNKARI
ROMANIA
BULGARIA
KREIKKA
MAKEDONIA
ALBANIA
KOSOVO
SERBIA
BOSNIA-HERTSEGOVINA
KROATIA
SLOVENIA
ITÄVALTA
SAKSA
HELSINKI

MATKAN JÄLKEEN

JÄLKIKIRJOITUS

ENGLISH SUMMARY