30.8.2002   Kraljevo - Sarajevo

Aamun valjetessa kävimme ensin nauttimassa Hotel Turistin huoneen hintaan kuuluneen aamiaisen "basic" hotellin vähintäänkin suuruudenhullun kokoisessa ravintolassa. Itä-Euroopassa hotellien ravintolat on ilmeisen systemaattisesti suunniteltu vähintään sataa asiakaspaikkaa varten. Jättikokoinen tila tuntui varsin autiolta, vaikka ravintolan terassilla istuskelikin jokunen paikallinen ukko aamuoluen äärellä.

Koska matkaa Sarajevoon ei ollut enää tuhottomasti, aloitimme matkanteon vasta puoliltapäivin. Aikaa jäi siis Kraljevon tutkiskeluun ja käveleskelyyn. Kaupunki ei ollut erityisen pahassa kunnossa, vaikka ei myöskään kauhean hyvinvoivakaan. Turismi ei ollut selvästikään pääelinkeino, joten olimme varmasti erikoinen näky kadulla - hieman resuisia suomalaisturisteja ei Kraljevossa usein käy.

Olimme varautuneet pieniin suunnistusongelmiin vaikealukuisten kylttien takia, sillä Serbia pitäytyy vielä kyrilisten kirjaimien käytössä. Yllättävästi reitti Sarajevoon oli kuitenkin viitoitettu selkeästi kansainvälistä tunnelmaa uhkuvilla sinisillä tieviitoilla. Lähdimme Kraljevosta varmoina helposta loppusiirtymästä "ajetaan tästä vaan Sarajevoon". Herra Murphy oli kuulolla.

Sarajevo edessäpäin, neuvoo kyltti. Kartan perusteella tiedämme, että alle kymmenen kilometrin päässä pitäisi kääntyä oikealle toiselle tielle. Hieman yli kymmenen kilometriä ajettuamme rupeaa epäilyttämään. Muutaman maamerkin jälkeen on pakko todeta, että olemme ohittaneet risteyksen jo aikoja sitten, ja kohta löytyvä opaste varmistaa tämän. "Sarajevo, takaisinpäin". Kartanlukijan ja kuskin vakuuttaessa syyttömyyttään ja takapenkin repiessä tilanteesta huumoria suoritetaan U-käännös. Nyt maamerkkejä tarkkaillaan, ja oikea risteys löytyy. Opastekin on, tosin ei Sarajevoon. "Visegrad", neuvoo keltainen ja ruosteinen opaste kyrillisin kirjaimin. Samanlaista serbinationalismia tulisimme kohtaamaan vielä noin viikkoa myöhemmin Bosnia-Hertsegovinan osatasavallassa Republika Srpskassa - mihinkään Sarajevoon ei ketään neuvota! Belgrad? Tuhat ja kolmesataa kilometriä tuohon suuntaan.

Harharetki oli syönyt ylimääräistä aikaa, ja siten aikataulumme kiristyi yllättäen. Sarajevossa vielä kuluvan päivän olevat Elina ja Tommi pitäisi tavoittaa, ja heidän kanssaan oli vieläpä tarkoitus viettää rattoisa sarajevolaisilta. Tiedotimme puhelimitse tilanteestamme heille (ja kiitimme jälleen kerran modernia GSM-tekniikkaa - sama puhelin toimii Euroopassa maassa kuin maassa) ja painoimme kaasun pohjaan.

Nostimme kaasun pohjasta hetken kuluttua, sillä eihän sitä moottorin ulvontaa voinut kuunnella, hajoaa kosla vielä rääkistä.

Rajamuodollisuudet Bosnia-Hertsegovinaan - tai "Republika Srpskaan" - mennessä olivat nopeat. Bosnian puolelle päästyä takapenkin kontrolli petti, ja heti ensimmäisellä huoltoasemalla sorruttiin oluisiin, jotka olivat harvinainen ylellisyys siirtymien aikana. Kuski kuitenkin lupasi kestää Sarajevoon asti, kannustipa vielä oluen nautintaan. Tyhmäähän se kieltäytyminen olisi ollut.

Bosnian ja Serbian rajaseutu on rehellistä Taru Sormusten Herrasta -satuvuoristoa. Jyrkät ja korkeat kallionseinämät kohtaavat tyynen ja tumman veden suorassa linjassa. Tiet seuraavat jokien vierustaa tiukasti, puhkoen vuorien seinämien läpi putkimaisina tunneleina. Jokaisen mutkan jälkeen oli pakko todeta "onpa taas rumaa maisemaa".

Tie Sarajevoon ei ollut aivan suoraviivainen, ja neuvottelu valittavasta reitistä kävi välillä kiivaana. Bosnian ylängöillä kiemurteleva vaihtoehto voitti, ja oli maisemiltaan todella näkemisen arvoinen. Sisälsipä reitti bonuksena yhden läheltä piti -tilanteen takaa tulevan henkilöauton suorittaessa ns. puolalaisen ohituksen jyrkässä alamäessä mutkassa samalla, kun vastaan tulee rekka.

Saavuimme Sarajevoon alkuillasta, ja ensimmäisenä tehtävänä oli löytää Brekan lähiöön, jossa Elinan isän asunto oli. Suoriuduimme ongelmasta melko kivuttomasti välillä seuraillen oikeaan suuntaan ajavia linja-autoja, välillä kysellen paikallisilta. Viimeinen rutistus suoritettiin jättämällä Teemu kyselemään neuvoja ja ajamalla itse karkuun, mikä tuottikin halutun lopputuloksen: löysimme perille. Teemukin käytiin hakemassa kyytiin pienen äänestyksen jälkeen.

Hetkellisen rauhoittumisen ja suihkukierroksen jälkeen koko kova ryhmä oli valmis suuntaamaan Sarajevon iltaan ja yöhön. Sarajevon ilta opetti paikallisen perusmätön eli burékien olevan hyviä ja Sarajevon yö opetti, että Sarajevossa on vain pari anniskeluravintolaa, jotka ovat auki yli puolenyön. Yö opetti myös, että paikalliset asukkaat suhtautuvat nihkeästi trance-baareihin ja osoittavat mieltään heittämällä baarin asiakkaita lasipulloilla n. 15-kerroksisesta talosta. Oluen loppuessa viimeisestä auki olevasta opiskelijakapakasta (saatoimme tilata viimeisen tuopillisen) suuntasimme taksitse takaisin Brekaan. Elinalla ja Tommilla oli aamulla edessä aikainen lento, ja meillä muilla oli edessä myöhäinen nousu Sarajevon kaupunkilomaan.

B2K2

matkapäiväkirja

ENNEN MATKAA

JOHDANTO

MATKALLA

HELSINKI
VIRO
LATVIA
LIETTUA
PUOLA
SLOVAKIA
UNKARI
ROMANIA
BULGARIA
KREIKKA
MAKEDONIA
ALBANIA
KOSOVO
SERBIA
BOSNIA-HERTSEGOVINA
KROATIA
SLOVENIA
ITÄVALTA
SAKSA
HELSINKI

MATKAN JÄLKEEN

JÄLKIKIRJOITUS

ENGLISH SUMMARY