|
 Lähdemme
aamulla bussilla keskustaan, Antti jää vielä majapaikkaamme. Nostamme
automaatista rahaa ja menemme ensimmäisenä nauttimaan katukahvilaan
burekit ja sen jälkeen jäätelölle ja drinkille.
Keskustelemme Sarajevon kaupunkitunnelmasta, jossa onkin jotain
erityistä.  Yrittäkää
kuvitella: kaupunki vuorten keskellä, vanhaa eurooppalaista ja turkkilaista
arkkitehtuuria, lasisia toimistorakennuksia, moskeijoita, neuvostotyylisiä
lähiötaloja, ihmiset tummia, länsimainen pukeutuminen. Äh, sitä
on vaikea kuvailla ja pukea sanoiksi, se täytyy itse kokea. Oman
mausteensa (ikävän makuisen) koko soppaan antavat tietysti lähihistorian
tapahtumat, joista muistuttavat jäljet rakennuksissa ja kaduilla.
 Antti
liittyy joukkoomme ja käymme kävelemässä turkkilaiskorttelissa.
Lintufoobikot (pulu) älkööt menkö korttelin aukiolle, hepuli olisi
taattu. Seuraavaksi menemme syömään jälleen burekkia, aivan jumalaisen
hyvää pikaruokaa. Ihana höttöinen taikinakuori, jonka sisällä liha-
peruna- tai juustotäyte, pötkö- tai kierukkamallisena. Burek itseasiassa
on nimitys nimenomaan juuri lihatäytteiselle pötkölle, peruna ja
juustotäytteisillä on oma nimitys, mutta meidän kielenkäytössä ne
kaikki ovat burekkeja. Oivallista ruokaa aamiaiseksi, päivälliseksi,
välipalaksi, illalliseksi ja iltapalaksi. Joku onkin sitä mieltä,
että voisi elää pelkästään burekeilla.
Käydään seuraavaksi turisti-infossa, jossa Teemu kyselee aikatauluja
Kroatian Slavoniaan, missä hänen ystävänsä asuu. Turisti-infon
virkailijanainen on hyvin ystävällinen. Toimiston seinillä on hienoja
Sarajevo-julisteita, joita kaikki haikailemme. Saamme jokainen valita
niistä mieleisemme julisteet, jotka nainen sitten meille varastosta
noutaa. Kyselemme mahdollisia jalkapallo-otteluita lähipäivinä.
Nainen soittaa jalkapallohullulle ystävälleen, joka tietää huomenna
pelattavan paikallisottelun Saravejo–Tuzla meidän majapaikkaa
lähellä olevalla stadionilla. Ehkä menemme sinne!
 Päätämme
seuraavaksi lähteä tunnelimuseoon, joka sijaitsee kaupungin laitamilla.
Otamme ajan säästämiseksi taksikyydin. 800 metriä pitkä, 1,5
metriä korkea ja metrin leveä tunneli valmistui Bosnian sodan
aikana vuonna 1993. Tunneli kulki Sarajevon lentokentän alitse.
Sarajevon lentokenttä oli YK:n valvonnassa, mutta sen poikki oli
vaarallista kulkea kukkuloilta ampuvien serbien vuoksi.  Tunnelin
toinen pää lähti Kolarin perheen kotitalon pihasta ja toinen pää
oli kohdassa, jossa oli serbien piiritysrenkaan aukko. Tunnelia
pitkin kuljetettiin muun muassa aseita, ruokaa, loukkaantuneita
ja lääkkeitä. Aluksi tavarat kuljetettiin käsin, mutta myöhemmin
rataa pitkin kulkevan tavaravaunun avulla. Sanotaan, että tunneli
pelasti Sarajevon. Tunnelista on nyt jäljellä 20 metriä, Kolarin
perheen pihasta lähtevä pätkä. Perhe on tehnyt kotiinsa tunnelista
kertovan museon. Saavuttuamme paikalle perheen poika ottaa meidät
vastaan ja ohjaa peremmälle. Hän esittelee paikkaa ja kertoo tunnelin
tarinaa. Käymme myös itse tunnelissa. Talon yksi huone on täynnä
tunnelista kertovia valokuvia ja huoneen televisiossa pyörii tunnelista
kertova video, jota pysähdymme katsomaan. Todella vaikuttava paikka,
vetää hiljaiseksi ja mietteliääksi.
 Tunnelimuseosta
päätämme kävellä lähimmälle bussipysäkille. Käydään ennen bussiin
nousemista kahvilla ja olusilla. Sen jälkeen majapaikkaan, jossa
jonkin aikaa istumme iltaa ja Teemu suunnittelee lähtöä Kroatiaan
ystävänsä luokse.
|
