Edellinen ETUSIVULLE Seuraava

31.8.2002   Sarajevo

Lähdemme aamulla bussilla keskustaan, Antti jää vielä majapaikkaamme. Nostamme automaatista rahaa ja menemme ensimmäisenä nauttimaan katukahvilaan burekit ja sen jälkeen jäätelölle ja drinkille. Keskustelemme Sarajevon kaupunkitunnelmasta, jossa onkin jotain erityistä. Yrittäkää kuvitella: kaupunki vuorten keskellä, vanhaa eurooppalaista ja turkkilaista arkkitehtuuria, lasisia toimistorakennuksia, moskeijoita, neuvostotyylisiä lähiötaloja, ihmiset tummia, länsimainen pukeutuminen. Äh, sitä on vaikea kuvailla ja pukea sanoiksi, se täytyy itse kokea. Oman mausteensa (ikävän makuisen) koko soppaan antavat tietysti lähihistorian tapahtumat, joista muistuttavat jäljet rakennuksissa ja kaduilla.

Antti liittyy joukkoomme ja käymme kävelemässä turkkilaiskorttelissa. Lintufoobikot (pulu) älkööt menkö korttelin aukiolle, hepuli olisi taattu. Seuraavaksi menemme syömään jälleen burekkia, aivan jumalaisen hyvää pikaruokaa. Ihana höttöinen taikinakuori, jonka sisällä liha- peruna- tai juustotäyte, pötkö- tai kierukkamallisena. Burek itseasiassa on nimitys nimenomaan juuri lihatäytteiselle pötkölle, peruna ja juustotäytteisillä on oma nimitys, mutta meidän kielenkäytössä ne kaikki ovat burekkeja. Oivallista ruokaa aamiaiseksi, päivälliseksi, välipalaksi, illalliseksi ja iltapalaksi. Joku onkin sitä mieltä, että voisi elää pelkästään burekeilla.

Käydään seuraavaksi turisti-infossa, jossa Teemu kyselee aikatauluja Kroatian Slavoniaan, missä hänen ystävänsä asuu. Turisti-infon virkailijanainen on hyvin ystävällinen. Toimiston seinillä on hienoja Sarajevo-julisteita, joita kaikki haikailemme. Saamme jokainen valita niistä mieleisemme julisteet, jotka nainen sitten meille varastosta noutaa. Kyselemme mahdollisia jalkapallo-otteluita lähipäivinä. Nainen soittaa jalkapallohullulle ystävälleen, joka tietää huomenna pelattavan paikallisottelun Saravejo–Tuzla meidän majapaikkaa lähellä olevalla stadionilla. Ehkä menemme sinne!

Päätämme seuraavaksi lähteä tunnelimuseoon, joka sijaitsee kaupungin laitamilla. Otamme ajan säästämiseksi taksikyydin. 800 metriä pitkä, 1,5 metriä korkea ja metrin leveä tunneli valmistui Bosnian sodan aikana vuonna 1993. Tunneli kulki Sarajevon lentokentän alitse. Sarajevon lentokenttä oli YK:n valvonnassa, mutta sen poikki oli vaarallista kulkea kukkuloilta ampuvien serbien vuoksi. Tunnelin toinen pää lähti Kolarin perheen kotitalon pihasta ja toinen pää oli kohdassa, jossa oli serbien piiritysrenkaan aukko. Tunnelia pitkin kuljetettiin muun muassa aseita, ruokaa, loukkaantuneita ja lääkkeitä. Aluksi tavarat kuljetettiin käsin, mutta myöhemmin rataa pitkin kulkevan tavaravaunun avulla. Sanotaan, että tunneli pelasti Sarajevon. Tunnelista on nyt jäljellä 20 metriä, Kolarin perheen pihasta lähtevä pätkä. Perhe on tehnyt kotiinsa tunnelista kertovan museon. Saavuttuamme paikalle perheen poika ottaa meidät vastaan ja ohjaa peremmälle. Hän esittelee paikkaa ja kertoo tunnelin tarinaa. Käymme myös itse tunnelissa. Talon yksi huone on täynnä tunnelista kertovia valokuvia ja huoneen televisiossa pyörii tunnelista kertova video, jota pysähdymme katsomaan. Todella vaikuttava paikka, vetää hiljaiseksi ja mietteliääksi.

Tunnelimuseosta päätämme kävellä lähimmälle bussipysäkille. Käydään ennen bussiin nousemista kahvilla ja olusilla. Sen jälkeen majapaikkaan, jossa jonkin aikaa istumme iltaa ja Teemu suunnittelee lähtöä Kroatiaan ystävänsä luokse.

Edellinen Sivun alkuun Seuraava
 

B2K2

matkapäiväkirja

ENNEN MATKAA

JOHDANTO

MATKALLA

HELSINKI
VIRO
LATVIA
LIETTUA
PUOLA
SLOVAKIA
UNKARI
ROMANIA
BULGARIA
KREIKKA
MAKEDONIA
ALBANIA
KOSOVO
SERBIA
BOSNIA-HERTSEGOVINA
KROATIA
SLOVENIA
ITÄVALTA
SAKSA
HELSINKI

MATKAN JÄLKEEN

JÄLKIKIRJOITUS

 

ENGLISH SUMMARY