|
Tänään
on aika jättää ihastuttava Sarajevo ja lähteä kohti Kroatiaa ja
Dubrovnikia. Päätämme matkalla käydä Mostarissa, jonka kuuluisan
Neretva-joen sillan kroaatit pommittivat Bosnian sodassa tuusannuuskaksi.
Tie Mostariin on mahtava. Tie kulkee vuorien lomassa joen vierustaa
pitkin. On vehreää ja joen vesi turkoosin väristä.
Mostarissa jalkaudumme, on tuskastuttavan
kuuma. On aivan pakko pysähtyä ravintolan varjoon syömään burekkeja.
Käydään katsomassa pommitettua sillan jämää ja kävellään väliaikaisella
sillalla. Vanhan sillan uudelleen rakentaminen on jo aloitettu Unescon
tuella. Sillalla pysähdymme ihastelemaan Mostarin vehreyttä ja kauneutta,
vaikkakin pahasti sodassa kärsinyttä. Tänne pitää päästä
joskus pitemmäksikin aikaa!

Pian
jatkamme matkaa, ensin halki Bosnian kroaattialueiden ja sen jälkeen
palaten Republika Sprskaan. Lähellä Kroatian rajaa joudumme
ajamaan Trebinjen serbikaupungin lävitse. Eksymme hetkeksi, kun
missään ei ole tien viittoja Dubrovnikiin tai Sarajevoonkaan, mutta
tien viittoja Belgradiin kyllä löytyy, hmm…
Saavumme
Dubrovnikin kaupunkiin korkealta kukkulalta. Alhaalla näkyy vanhakaupunki
auringonlaskun säteiden valossa. Näky on ihmeellisen kaunis. Päätämme
ajaa suoraan majapaikkaan, jossa Vesan kanssa muutamia vuosia sitten
aiemmin yövyimme ja jonka totesimme hyväksi. Mukavan pariskunnan
pitämä yksityismajoitus, jossa kuitenkin erilliset huoneet kuin
hotellissa. Sinne ei olekaan meidän ajokilla aivan yksinkertaista
ajaa. Jyrkkää ja kapeaa ylösmenevää tietä. Ja minä vielä hienosti
kartanlukijana ohjaan väärään paikkaan muutamaan otteeseen.
Pääsemme vaivoin perille ja käyn kysymässä onko majapaikassa tilaa.
Omistajapariskunnan mies tulee paikalle ja tunnistaa minut suomalaiseksi
yöpyjäksi muutaman vuoden takaa. Törmään myös naiseen, joka tulee
hymyilleen halaamaan, muistaa siis minut myös. Muistaa, että
olin silloin vaaleatukkaisen miehen kanssa. Juu, sama mies matkassa
tälläkin reissulla. Harmiksemme heillä ei ole tilaa. He neuvovat
meidät lähelle vastaavanlaiseen majoitukseen. Sinne täytyy ajaa
kiertotietä. Onneksemme siellä on majoitustilaa. Omistajamies hakee
Aurinkomatkojen esitteen kuullessaan, että olemme Suomesta ja näyttää
esitteestä heidän paikkansa. Paikka ei mikään huono olekaan varsinkaan
näköalojen suhteen. Parvekkeeltamme avautuvat näkymät alas merelle.
Melko pian lähdemme kaupungille syömään. Ravintolassa hyvän ruuan,
kylmän oluen ja merinäköalojen äärellä mietimme hikisessä yöbussissa
matkaavaa Teemua. Syömisen jälkeen menemme kioskin kautta nukkumaan.
|