|
Seurueesta
2/5 käytti koko loppuyön ajamiseen tai valvomiseen. Aamu alkoi valjeta
noin parinsadan kilometrin päässä Rostockista. Jännitystä loppujen
renkaiden kestävyyden suhteen riitti noin aamuseitsemään saakka,
kunnes viimein voittajan elkein saavuimme Rostockin satamaan.
Silja Linen lähtöselvitys aukesi vasta iltapäivällä. Päätimme ajankuluksemme
tutustua satamassa sijaitsevien pohjoismaisille turisteille alkoholia
kauppaavien liikkeiden tarjontaan. Koska mitään tarkempaa käsitystä
Saksan oluthintatasosta tai erityisiä ostoaikeita ei ollut, niin
ihmetystä riitti mentyämme hinnastoa tutkimaan. 24 purkkia reilulla
viidellä eurolla, 32 litran vientikiintiö ja pakettiauto pihalla
olivat yhdistelmä, joka johti Visan vinkumiseen ja ns. täysiin tuliaisiin.
Matkatavarat tungettiin matkustamoon ja peräkontti otettiin uusiokäyttöön.
Kaupassa asioidessa tuli nälkä, mutta ankealta satama-alueelta
ei sunnuntaina löytynyt yhtään auki olevaa ruokapaikkaa. Päätimme
ottaa vielä kerran pienoisen riskin, ja ajoimme muutaman kilometrin
paluusuuntaan, jossa oli tullessa nähty Burger King. Muuta ruokapaikkaa
ei löytynyt, joten aamiaislounas hoidettiin hampurilaislinjalla.
Sen
jälkeen alkoi tuntua siltä, että pieni nukkuminen ei olisi kuitenkaan
pahitteeksi. Pysäköimme kadun varteen ja levittelimme makuualustat
nurmikolle auton varjoon. Parin tunnin elpyminen maistui.
Haimme liput kahdelta iltapäivällä lähtöselvityksestä, jossa puhuttiin
pitkästä aikaa tuttua kieltä, ja ajoimme passintarkastukseen. Pyysimme
jostain syystä rajavartiomieheltä Saksan leimat passiin. Rajamies
vitsaili paljonko maksamme ja tarjosimme Albanian rahaa, mutta ei
se sitten kelvannutkaan. Leimat kyllä saatiin. Finnjet-jonossa
otimme kahden auton paikan perustamalla leirin Caravellen viereen.
Satamaduunarit olivat ystävällisiä ja ohjasivat muut autot siten,
että leirillemme jäi tilaa. Tarkoituksena oli nukkua, mutta eihän
se uni enää tullut kun oltiin jo niin lähellä rentouttavan laivamatkan
iloja. Slovenian tuliaisia löytyi penkin alta ja aloimme kuskia
lukuun ottamatta nautiskella matkustamisesta. Tapasimme myös suomalaisia
nuoria kavereita, jotka olivat olleet ajelemassa Volvolla kahtasataa
pitkin autobahnia. Heidän autoonsa oli jossain Dortmundissa tai
Duisburgissa vaimissä murtauduttu. Sellaista se on kun ei osaa valita
turvallista matkakohdetta.
Ajoimme sitten laivaan, otimme autosta tarvittavat romppeet mukaan
ja majoituimme hyttiimme, joka käsitti noin kaksi neliötä lattiapinta-alaa
neljälle henkilölle. Suihku ja puhtaat Tiranasta ostetut Albania-paidat
piristivät ja laivalla olikin sitten varsin hauskaa. Huolimatta
edellisen yön valvomisesta illanvietto päättyi vasta kymmenen maissa
aamulla vähän laivan aamusaunan jälkeen.
|